Jatkoajalla

Kössin tila ei edellisestä lääkärikäynnistä juurikaan näyttänyt kohentuneen. Oli edelleen apaattinen ja roikotti häntää alhaalla, lisäksi uutena oireena alkoi sisäreiden nuoleminen. Siispä tänään tehtiin uusi reissu toiseen paikkaan, jossa on erikoisuttu pieneläimiin. Samalla tarkastettiin koiran yleiskunto. Pääsääntöisesti hyvältä vaikutti: ei aristavia kohtia mahan seudulla, keuhkot kuulostivat hyvältä ja iho ja turkki hyvässä kunnossa. Hammaskiveä oli jonkin verran, mutta ei hälyttävästi.

Yllättäen anaalirauhaset olivat tulehtuneet, mikä voisi selittää (ja toivon mukaan selittääkin) tämänkertaiset takapään kipuilut ja sisäreiden nuolemisen. Rauhaset tyhjennettiin ja siihen saatiin antibioottikuuri. En kyllä ikinä olisi uskonut, että anaalirauhaset voisivat moista oireilua aiheuttaa. Olen jotenkin aina elänyt siinä uskossa, että jos koira kärsii anaalirauhasvavoista, se kärsii niistä jo nuoruusiästä lähtien ja oireina on lähinnä peräpään laahaamista/nuolemista. Mutta hyvä tietää!

Selän suhteen toivottiin, ettei kuvata tai tehdä enää muitakaan isompia tutkimuksia. Vanhaa koiraa on aivan turha rasittaa ja nyt hoidolla yritetään taata kivuton loppuelämä. Eläinlääkäri oli päätöksestä samaa mieltä. Selän suhteen seurantaa jatketaan ja tarvittaessa otetaan käyttöön voimakkaampi, hermostoon vaikuttava kipulääke. Otettiin kokeeksi myös Nutrolin Seniori ravintoöljyä, jonka pitäisi olla hyväksi nivelille ja ehkäistä tulehduksia. Melko hintavaa ainetta, mutta kaikkea on kokeiltava :)

Sydämen suhteen sitten tuli huonoja uutisia, sillä kuuluva suhina on melko voimakas. Tämän lääkärin mielestä tilanne oli sen verran edennyt, että suositteli lääkityksen aloittamista. Tottakai se sitten aloitettiin. Kontrollikäynti on parin-kolmen kuukauden päästä ja toivotaan kovasti, että lääkitys auttaa.

Asioita olen nyt päässäni vatvonut ja vähitellen on alkanut selkiintyä, mihin vetää raja Kössin hoidon suhteen. Tavoitellaan todellakin kivutonta loppuelämää, joka on saavutettavissa ilman koiraa rasittavia toimenpiteitä. Sydänlääkityksen kanssa vielä mennään, jos nestettä myöhemmin alkaa kertyä keuhkoihin, katsotaan tilannetta uudelleen. Olen tällä hetkellä vakaasti sitä mieltä, ettei nesteenpoistolääkitystä tulla ottamaan käyttöön - eiköhän koira ole siinä vaiheessa jo siinä kunnossa, että on armeliaampaa antaa sen nukkua pois.

Toivottavasti minun ei tarvitse sitä päätöstä tehdä. Isäni oli täsmälleen samoilla linjoilla hoitotavoitteiden suhteen, ja koska Kössi asuu nyt heillä, päätös on viime kädessä isän. Luotan tässä asiassa hänen harkintaansa ehkä jopa paremmin kuin omaani.