Vanhuus ei tule yksin

Kössi käväisi selkänsä takia eilen eläinlääkärillä ja sen suhteen ei tullut mitään uutta tietoa. Koira oli jo silminnähden pirteämpi ja kivuttoman oloinen, kun elänlääkäriin päästiin, että onneksi kipuilu ei tälläkään kertaa jatkunut paria päivää pidempään. Ohjeeksi tuli jatkossakin antaa kipulääkettä tarvittaessa. Mahdollisesti tulevaisuudessa kokeillaan myös fysioterapiaa, mikäli kipuilua alkaa esiintyä useammin.

Eläinlääkäri tutki Kössin samalla reissulla myös muuten. Valitettavasti sydämestä kuului ääni, joka viittaisi alkavaan sydämen vajaatoimintaan. Olenkin jo ehkä vuoden ajan tarkkaillut Kössiä yskimisen varalta, sillä sydämen vajaatoiminta on vanhoilla koirilla todella yleinen vaiva. Muistaakseni jopa kolmasosalla yli 10-vuotiaista koirista on sydämen vajaatoimintaa edes jollakin asteella. Yskimistä en ole huomannut, mutta nyt helteillä koira oli aiempia kesiä selvästi väsyneempi ja haluttomampi tekemään mitään, mikä mieletästäni kieli siitä ettei ihan kaikki ole nyt kunnossa.

Lisäksi ylipainosta tuli arvatenkin mainintaa. Vaikka Kössi ei mikään superlihava olekaan, painaa se silti tätä nykyä huimat 17 kiloa (vrt. agilityaikojen 14 kg). Syy on todennäköisesti ylimääräisissä herkuissa, joita tulee ihan huomaamatta annettua koiralle pitkin päivää, sekä näin iän myötä vähentyneessä liikunnan määrässä.

Koska kyseessä on vasta alkava sydämen vajaatoiminta, lääkitystä ei vielä aloiteta. Nyt vaan kevennetään Kössin ruokavaliota ja suolaiset herkkupalat (kuivatut leivät, juusto, kinkkusiivut, makkara...) menevät nyt kokonaan kieltoon. Tarkoitus olisi pudottaa painosta pois kilo tai pari ja toivoa, että se auttaisi hidastamaan sairauden etenemistä. Toivon, että lääkitystä ei tarvitsisi aloittaa vielä ihan vähään aikaan, jos ollenkaan.

Katsotaan mitä tuleman pitää.