Viralliset selkäkuvat

Kevään viimeinen koulupäivä oli torstaina. Lopputyö on palautettu ja hyväkstytty, seminaarinkin sain pidettyä tiistaina (jännitti hurjasti, mutta selvisin!). Enää yksi tentti suoritettavana harjoittelun lisäksi, niin sitä ois sitten valmis farmaseutti. Harjoittelun aloitan maanantaina sairaalalla ja sieltä olisi töitä tiedossa koko kesäksi. Ihan huikea juttu kaikin puolin. Frodolle se tietty tarkoittaa sopeutumista pidempiin yksinolojaksoihin päivisin, mutta ainahan se on ollut kiltisti kotona.

Nyt kun pahimmat koulukiireet on ohitettu, palataanpa niihin viime viikolla otettuihin selkäkuviin.

Eläinlääkärin mielestä kuvissa ei ollut mitään huomautettavaa ja saatiin lupa jatkaa agilityä. Tässä vaiheessa olin kyllä oikein hyvillä mielin, mutta silti jäin jännityksellä odottelemaan kennelliiton lausuntoa.

Lausunnosta kilahti ilmoitus sähköpostiin jo viime perjantaina ja sydän hakaten menin heti sen omakoirassa maksamaan. Samoin tein sain lausunnon näkyviin, ja eihän se valitettavasti puhdas ollutkaan.

Frodolla on siis yksi (osittain) kalkkeutunut välilevy, joka sijaitsee neljännessä rintanikamassa. En jaksanut merkata sitä nuolella noihin kuviin, mutta kyllähän se sieltä näkyy kun osaa katsoa. Tätä vähän pelkäsinkin, sillä Frodon veljellä ja velipuolella on myös kalkkeutuneita välilevyjä. Kalkkeumien on useissa tutkimuksissa osoitettu olevan perinnöllisiä. Toisekseen selästä löytyi LTV1, jota olinkin jo omatoimisesti sihrustellut vuoden takaisesta lonkkakuvasta. Tämä on nykytietämyksen mukaan merkityksetön muutos, se ei aiheuta koiralle oireita eikä haittaa harrastamista mitenkään. IDD taas... En nyt oikein tiedä mitä siitä pitäisi ajatella.

IDD eli intervertebral disc disease on kondrodystrofisilla roduilla esiintyvä ennenaikainen välilevyn rappeumasairaus. Rappeutuneet välilevyt havaitaan röntgenkuvissa kalkkeumina, mutta aina esimerkiksi pienet kalkkeumat eivät näy kuvissa, joten todellisen määrän saa selville vain histopatologisilla menetelmillä. Välilevytyrän (eli kansanomaisesti mäyräkoirahalvauksen) ja kalkkeutuneiden välilevyjen yhteys on kuitenkin selvä, vaikka tyrä ei aina kehitykään kalkkeutuneeseen nikamaväliin. Suomeksi aiheessta löytyy erinomainen kirjallisuuskatsaus, joten en mene tässä sen tarkempiin yksityiskohtiin.

Nyt sitten kovasti pohdiskellaan, onko agilityn harrastamista järkevää jatkaa tämän lausunnon perusteella. Sanotaanko, että tieto lisää tuskaa tässäkin tapauksessa. Yksi kalkkeutunut välilevy ei kuitenkaan ole merkittävä välilevytyrän riskitekijä, mutta ei sen merkitystä tule vähätelläkään.

Katselin KoiraNetistä viime vuosina agilityssä startanneita corgeja (pemuja ja cardeja) sekä niiden terveystuloksia. Yllätyin, miten vähän kisaavia koiria oli kuvattu selän osalta, ottaen huomioon lajin kuormittavuuden ja corgin rakenteen. Pikaisella selailulla löysin vain kaksi koiraa, joilla oli virallinen selkälausunto ja näistäkin toisella oli IDD1. Ihan lohduttavaa huomata, että tämä koira näyttäisi kisaavan edelleen aktiivisesti kolmosluokassa. Tiedän myös tänä vuonna kymmenen vuotta täyttävän cardin, jolla on useampia kalkkeutuneita välilevyjä eikä koira ole koskaan oireillut selkäänsä.

Lillin välilevykalkkeuma. (Kuva napattu ell ruudulta puhelimella, joten pahoittelen kursoria.)

Omakohtaistakin kokemusta löytyy, sillä Lillillä on yksi kalkkeutunut välilevy rintarangan loppupäässä. Tämä löydettiin vajaa vuosi sitten, kun Lilli meni kipeäksi ja soittelin kiireellä läpi kaikki maakunnan päivystävät eläinlääkärit, kun vaikutti, että sen mahassa on jotain häikkää (selkäoireilu itse asiassa helposti muistuttaa mahakipua). Tämä on ainoa kerta, kun Lilli on mitenkään tuota oireillut. Diagnoosin jälkeen koiraa ei laitettu pumpuliin, vaan se elää edelleen täysipainoista, aktiivista metsästyskoiran elämää. Eläinlääkäri vain totesi, että välilevy ei välttämättä koskaan oireile uudestaan tai sitten oireilee. Aika näyttää. Sen perusteella ei siis ole järkevää lähteä rajoittamaan koiran elämää.

Sitten taas yhden kroonisen selkäkipukoiran omistaneena tahtoisin välttää ihan kaikki mahdolliset ja mahdottomat riskit. Toisaalta Kössikin harrasti agilityä yhdeksän vuotta täysin ongelmitta, oireilu alkoi yllättäen kun koira oli juoksennellut päivän vapaana. Vahva oletus on, että jotain sattui Kössille tuona päivänä. Mutta koska kukaan ei nähnyt mitään, kaikki on vain arvailujen varassa. Siitä olen kuitenkin varma, etten enää koskaan haluaisi omistaa yhtään kroonikkoa. Kössistäkin olisi totuuden nimissä pitänyt päästää jo paljon aiemmin irti.

Mutta ainakin näiden tietojen valossa jatketaan harrastusta nykyisellä tasolla. Lähinnä siis lyhyitä radanpätkiä rimat alhaalla, eikä kontaktiesteitä ole tarkoitus harjoitella vielä pitkään aikaan. Kaivelen aiheesta vielä lisää tietoa ja katsotaan sen perusteella, mitä tuleman pitää.

Frodo aksaa

Tosiaan joulukuussa käytiin agilityn jatkokurssi Napakalla. Sain vihdoinkin koostettua pari pätkää viimeiseltä treenikerralta kokonaiseksi videoksi, joten laitetaan se tänne. Omasta ohjauksesta ainakin voin sanoa, että käskytyksen ajoittamiseen pitää kiinnittää huomiota ja valssit lähtee välillä valumaan ja menee muutenkin kaikkien taiteen sääntöjen vastaisesti. Frodo kääntyy kyllä ihan superhyvin tästä huolimatta. Itse asiassa Kössi oli ihan samanlainen "siivekkeen nuolija" luonnostaan, että ei ihmekään, etten ole koskaan oppinut täydellisiä valsseja. Saa nähdä opinko niitä vielä Frodonkaan kanssa, kun se kääntyy ainakin vielä loistavasti vaikka ohjaisin miten sattuu...



Viime viikolla loppiaisena seura järjesti jäsenille epikset, jossa oli tarjolla myös hauskaakin hauskempi putkiralli. Käytiin sitten juoksemassa se kahdesti, kun mölliradalle ei vielä uskallettu renkaan ja pussin takia. Ensimmäisellä kierroksella Frodo kieltäytyi muutaman kerran, mikä oli ihan odotettavissa, kun Frodolle putki on vähän sellainen hyi-este epämiellyttävän alustan takia. Toisella kerralla (video tästä suorituksesta) alku meni hyvin, mutta sitten radan ulkopuolella oli jotain kiinnostavaa ja lähdettiin seikkailemaan vähän omille teille.

Videolta kyllä huomaa aika hyvin, että Frodo on tehnyt paljon tokoa ja rallya, eikä tahdo millään irrota kädestä. Tätä nyt työstetään parhaamme mukaan jatkokurssilla. Plus itsekin voisin tuon turhan läpsyttelyn ja kannustamisen jättää vähemmälle, sillä Frodo ei ole Kössi eikä sitä tarvitse hetsata jatkuvasti. Vaikka Frodokin on vielä melko hidas radalla, uskon että vauhtia tulee estevarmuuden myötä.

Ylihuomenna sitten tiedetään, miten meidän harrastuksen jatkon käy. Frodo menee nimittäin kuvauspöydälle, ja kovasti toivon, ettei selästä löydy mitään huomautettavaa.

Vuosi 2016

Näin taas vuosi hurahti. Olin jopa asettanut meille tavoitteita, joten kurkistetaanpas niitä ensiksi.

 Tavoitteet 2016
- valokuvaa enemmän Ei, ei ja ei... Kuvasin oikeastaan vain entistä vähemmän ja kännykkäräpsyjäkään ei pahemmin tullut otettua. Blogi oli siis kuvituksen osalta aika tylsä.
- eroon kisajännityksestä! Melkein. Ylitettiin kisakynnys, mutta jännityksestä en ole vielä päässyt eroon.
- paikka jonkun lajin treeniryhmästä Päästiin Hukka-putken rally-tokon omatoimiryhmään.
- yritetään voittaa Frodon pelko miehiä kohtaan Ainakin kolme viimeisintä näyttelyä miestuomareilla menivät hyvin, joten mahdollisesti täyttynyt?
- viralliset selkäkuvat? Ihan tämän vuoden puolella ei ehditty. Tammikuulle yritetään saada aika.

- RTK1, ehkä jopa avoimeen kisaamaan Napattiin RTK1 kolmella startilla ja ehdittiin kaksiin avoimen kisoihin, joista yksi hyväksytty.
- tokossa korkataan kokeet, tulostavoitteena ALO1 Ei. Paikkamakuu on vielä niin epävarma, että kokeeseen meno ei ole ajankohtaista.
- aloitellaan agility höntsäilymielessä Aloitettiin alkeiskurssi Hukka-putkella ja käytiin jatkokurssi Napakalla. Ensi vuonna jatketaan taas Hupulla.
- näyttelyistä SA, ehkä toinen SERT Seitsemän näyttelykäyntiä, 4x SA ja yksi sertikin napsahti.
- MH luonnekuvaus? Jätetään suosiolla tulevaisuuteen.

Tavoitteita saavutettiin loppujen lopuksi todella hyvin, vaikka alkuvuosi menikin ihan sumussa Kössin kuoleman takia ja intoa harrastaa ei ollut. Näytelyissä kyllä käytiin tuolloinkin, mutta vasta elokuun jälkeen aktivoiduttiin muiden lajien suhteen. Keskityttiin koko syksy pelkästään rally-tokoon, joten tokoa ei tullut tehtyä ollenkaan. Rally-tokossa edistyttiin kuitenkin huimasti ja treenattiin pääsääntöisesti tosi hyvällä fiiliksellä. Kisoissakin meni loistavasti ja kahdesta 100 pisteen tuloksesta alokasluokassa saa olla ihan ylpeä. Agilityssä Frodo on oppinut tosi nopeasti tekemään lyhyttä rataa ja näyttäisi nauttivan siitä, että välillä pääsee juoksemaan kunnolla :) Ohjaajakin on saanut haastaa itseään, kun laji on muuttunut huimasti tässä kuudessa vuodessa, mitä on tullut pidettyä taukoa.

Tavoitteet 2017
- viralliset selkäkuvat
- RTK2 ja voittajan liikkeet kuntoon, erityisesti käytösruutu ja oikealla seuraaminen ahkeraan treeniin
- käydään näyttelyissä jahtaamassa viimeistä sertiä
- aktivoituminen tokon suhteen: paikkamakuu ja kapulan pito koekuntoon, ehkä kokeeseen?
- agilityä jatketaan, jos selkäkuvissa ei ikäviä yllätyksiä

Tälle vuodelle en aseta suurempia tavoitteita. Syynä pääasiassa se, että jos kaikki menee suunnitelmien mukaan, Frodo saa karvakaverin nyt keväällä ja vuoden päätavoite on kasvattaa siitä reipas, yhteiskuntakelpoinen koiranalku. Rotu pysyköön vielä salaisuutena, mutta sanottakoon, että se ei ole corgi eikä varmasti yllätä ketään ;)

Onnistumisia ja pettymyksiä

(Pahoittelen pitkää tekstipostausta.)

Viime lauantaina kisailtiin rally-tokossa Liperissa ensimmäistä kertaa avoimessa luokassa. Pistesaalis oli 92. Pikkuvirheitä tuli muutama ja yhden kolme pistettä möhlin puhtaasti itse käskyttämällä väärään aikaan. Kuitenkin ensimmäisen hyväksytty tulos avoimesta luokasta ja lisäksi saatiin vielä tuomarin palkinto. Perusteet menivät jotakuinkin näin: taitava koira, iloista tekemistä. Rally-tokoa parhaimmillaan! Etenkin tuo viimeisin kommentti sai innostumaan. Ollaan me jossain onnistuttu!

Tänään sitten suunnattiin Lahteen kisailemaan corgien rotumestaruudesta. Mietin monta kertaa viitsinkö ilmoittaa Frodoa noin kauas kisoihin, mutta kun meillä nyt on mennyt ihan mukavasti kisarintamalla ja treeneissä, luottavaisin mielin uskalsin lähteä esittelemään meidän taitoja. Korostan, että voittoa ei lähdetty hakemaan, vaan tekemään meidän tasoista suoritusta, riitti se sitten sijoituksiin tai ei.

Niinhän siinä kävi, että tultiin alas kovaa ja korkealta. Rata vaikutti piirroksena todella mukavalta ja Frodo teki hienosti, kun otettiin ennen rataantutustumista muutamia liikkeitä harjoitukseksi lämmittelyalueella. Rataantutustumisessakin oli vielä aika varma olo, että ei tästä pitäisi tulla mitään isompia ongelmia.

Frodon lähtövuoro oli luokassa neljäntenä ja sitä odotellessa huomasin, että Frodo ei ehkä ihan keskity täysillä. Tai jotenkin sillä tuntui olevan hirveä kiire ulos hallista. Käytin sitä pikaisesti ulkona pissalla ja sain vähän tsempattua sitä ennen meidän vuoroa.

Lähdössä kuitenkin Frodon kärsä suorastaan imeytyi mattoon kiinni, enkä saanut sitä millään ottamaan kontaktia. Odottelin ikuisuudelta tuntuneen ajan, että se nostaisi päätään, jotta päästään aloittamaan. Lopulta vain lähdin kävelemään ja onneksi se lähti tulemaan perästä. Kolme seuraavaa tehtävää menivät vielä ihan hyvin, mutta houkutuksella Frodo karkasi haistelemaan. Kaksi seuraavaa tehtävää olivat 360 asteen käännöksiä eikä Frodo IKINÄ ole laamaillut noin paljoa. Varsinkin 360 vasemmalle on ollut meidän bravuuriliike, mutta nyt tuntui, että Frodo olisi mieluumin ollut vaikka autossa (jota se siis inhoaa yli kaiken).

Seuraavalla kyltillä (istu käännös vasempaan istu) tuli totaalinen stoppi. Frodo ei mennyt istumaan millään, vaan tuijotti jonnekin hallin nurkkaan. Oli lopulta pakko uusia tehtävä, jotta sain sen edes jotenkin kiinnittämään huomiota siihen, että ollaan nyt tekemässä eikä haahuilemassa. Seuraava tehtävä oli pyörähdys, joka meni myös uusinnaksi, kun Frodo ei reagoinut käskyyn vaan katseli ihan jonnekin muualle. Kun seuraavakin tehtävä meni myös vähän sinne päin, totesin että tämä oli tässä.

Valehtelisin, jos sanoisin ettei harmita. Tämä oli meidän kisojen vuoden kohokohta, jota oli odotettu innolla. Karmaa kenties, tottakai juuri sen piti mennä niin penkin alle kuin olla ja voi. Muut corgit sentään tekivät häntä heiluen aivan huikeita yli 90 pisteen tuloksia, että rotu ei todellakaan ole häpeäksi lajissa. Toki sitten itseä harmitti vielä kahta kauheammin, kun muilla corgeilla meni niin hyvin ja meidän kohdalla tuloslistalla luki tylysti luopui... Jossittelua, mutta oltaisiin mekin ehkä saatu vielä raavittua jonkinlainen nippa nappa hyväksytty tulos kasaan, jos oltaisiin yritetty mennä rata loppuun. En vain kokenut sitä millään muotoa järkeväksi, kun koiran ajatukset ovat 90% jossain muualla kuin tekemisessä ja itselläkin siinä vaiheessa vaan paha mieli.

Radan jälkeen valehtelematta itketti. Olin niin pettynyt, sillä Frodo ei ole ikinä ollut noin kuutamolla, ei treeneissä saati kisoissa. Sitä vain mietti, mikä meni pieleen. Murjottiko Frodo, kun se ei autossa saanut olla etujalkotilassa, kuten yleensä vaan laitoin sen matkan ajaksi taakse häkkiin? Vieläkö se muisti, kun aamulla komensin sitä aika kovasti ennen lähtöä? Tultiinko kisapaikalle liian myöhään, ettei Frodo ehtinyt tottua hallin hälinään? Seurailin muiden suorituksia ihan omissa oloissani, enkä yksinkertaisesti kyennyt osallistumaan muiden corgistien iloiseen keskusteluun. Harmittaa sekin, kun olisi ollut kiva jutella ja tutustua, mutta olisin varmasti vaan kyynelehtinyt koko ajan. Joskus kyllä inhottaa olla näin kamalan herkkä luonteeltaan.

Kotimatkalla tuli sitten mietiskeltyä asioita. Pitää muistaa, että koira ei ole kone. Kössi oli kyllä aivan loistava esimerkki tästä. Ikinä ei tiennyt mitä odottaa ja se piti jatkuvasti nöyränä. Oikotietä onneen ei ollut. Onnistumisia tuli todella harvoin ja silloin kun niitä tuli, fiiliskin oli mitä mahtavin. Toki välillä teki mieli heittää pyyhe kehään ja tehdä koirasta rukkaset, kun se taas kerran keksi jonkun uuden typerän päähänpiston kisaradalla, mutta niistä tempauksista opittiin, eikä koskaan lannistuttu.

Frodo taas on ollut niin helppo kouluttaa ja sen kanssa on tullut pääosin pelkkiä onnistumisia sekä treeneissä että kisoissa. Onnistumiset ovat alkaneet tuntua niin itsestäänselviltä, että niitä ei osaa arvostaa, vaan jatkuvasti odottaa koiralta enemmän ja enemmän. Tottakai sitä oli jo mielessä, että me vedetään pelkillä yli 90 pisteen tuloksilla suoraan mestariluokkaan asti, ehkä jopa rallytokovalioksi. Oikeastaan siis tämä epäonnistuminen oli ihan hyvä palautus maan pinnalle, vaikka kova isku vasten kasvoja olikin.

Nyt siis kiltisti palauttelen mieleeni, mitä Kössi on minulle koirista ja kouluttamisesta opettanut. Jotkut muut voivat olla täydellisiä, mutta me ei olla. Eikä meidän tarvitsekaan.

Hyvää syntymäpäivää sinne pilvenreunalle

Tänään olisi ollut Kössin 14 syntymäpäivä. Nyt ei kuitenkaan juhlittu uutta yhteistä vuotta, eikä tehty hienoa kakkua. 14 kynttilän sijaan sytytin vain yhden Kössin muistolle.

Heinäkuussa havahduin ensimmäisen kerran siihen, että Kössin kuolemasta on yli puoli vuotta. Tänään havahduin siihen, että kohta siitä on jo vuosi. Jotenkin tuntuu, että aika on pysähtynyt siihen jouluaattoiltaan, jolloin jouduin tekemään elämäni raskaimman päätöksen koskien parasta ystävääni. Ihan kuin se päivä olisi ollut vasta viime viikolla.

Elämä on ollut aika pitkään yhtä tunteiden vuoristorataa. Syyllisyys. Olisiko Kössin hyväksi vielä voinut tehdä jotain? Katkeruus. Miksi muut koiravanhukset saavat elää pitkään ja terveinä, kun Kössi ei saanut? Epäilys. Haluanko edes jatkossa omistaa koiria, kun niistä luopuminen on näin raskasta? Suru. Miten sitä rasittavaa höppänää voikin olla näin kova ikävä?

Kaikesta huolimatta elämä jatkuu. Pakkohan sen on jatkua. Kössi nukkuu nyt taivaan sohvilla ja minulla on onneksi Frodo täällä kaverina. Pyörähdettiin iltapäivällä hautausmaalla viemässä Kössille kynttilä ja tietenkin Frodo pääsi mukaan. Voi sitä riemua, kun se sai juoksennella pöhelönä ympäriinsä märkien lehtien seassa. Kyllähän sitä väkisinkin alkoi hymyilyttää muuten niin harmaan päivän keskellä.

Corgieläin 2 vuotta

Näin se aika vain rientää. Vastahan jännityksellä odottelin pentujen syntymää ja sitä, että riittääkö meille pentua.

Loppuvuoden suunnitelmissa on käydä vielä kahdet rally-tokokisat, mutta ei oikeastaan muuta. Treenailua toki jatketaan normaalisti rallyssä ja agilityssä. Jyväskylän näyttely jää nyt väliin, kun tuli muutama ylimääräinen menoerä ja opiskelijana on pakko ajatella hieman talouspuoltakin. Näiltä näkymin keskitytään nyt enemmän muihin harrastuksiin, joten viimeisen SERTin metsästys menee reilusti ensi kevään puolelle. Mihinkäs tässä kiire on.

Pentukuume on kova, ja aivan täydellinen yhdistelmä olikin jo kiikarissa, mutta pennun luovutus olisi osunut juuri mahdollisimman pahaan saumaan marraskuulle, kun minulla menee koulussa päivät labrassa ja lopputyötäkin pitäisi siinä sivussa kirjoitella. Plus siihen päälle kaikki marraskuun muut menot, joita on kertynyt jo ihan kiitettävästi kalenteriin. Näin ollen oli pakko ajatella järjellä tunteen sijaan ja lykätä suunnitelmia myöhemmäksi. Harmittaa kyllä ihan älyttömästi, sillä siinä yhdistelmässä olisi kolahtanut ihan kaikki. Veikkaan, että toista yhtä hyvää ei löydy ihan vähään aikaan, joten saattaa taas olla rodun vaihto edessä. (Tai paluu entiseen...) Katsellaan.

RTK1

Tänä aamuna startattiin kohti Kurkimäkeä metsästämään sitä viimeistä hyväksyttyä tulosta rallyn alokasluokasta. Iso alokasluokka oli jaettu kahteen osaan, josta Frodo oli onneksi ensimmäisessä erässä. Eipähän tarvinnut pitkään jännittää omaa vuoroa odotellessa.

Rata oli mielestäni melko simppeli ja sisälsi paljon vasemmalle kääntymisiä (joka on meille hyvä juttu). Rata oli myös huomattavan lyhyt Joensuun rataan verrattuna, joten ajattelin Frodon selviävän siitä kyllästymättä loppuun asti.

Sitten itse suoritukseen. Frodo oli tosi hyvässä vireessä radalle mennessä ja teki taas loistavasti töitä. Tosin yhdellä tehtävällä piti jäädä vähän raapimaan, mutta onneksi istuminen kuului tehtävään, joten siitä ei tullut vähennyksiä. Tuloslistalle ilmestyi kolminumeroinen luku meidän nimen perään ja RTK1! Tarkoittaa siis sitä, että päästään tuosta raivostuttavasta hihnasta eroon.

Sitten vain jänskäilemään muiden suorituksia. Frodo oli ensimmäisen alokasluokan erän jälkeen ylivoimaisessa johdossa, mutta toinen ryhmä teki todella hienoja tuloksia ja kaksi muutakin 100 pisteen suoritusta joukkoon mahtui. Näistä Frodolla oli hitain aika, joten sijoitus oli lopulta kolmas!

Tästäpä onkin hyvä jatkaa avoimeen luokkaan. Muutama uusi juttu siellä tulee, joten niitä nyt vaan ahkeraan treeniin. Seuraavat kisatkin ovat jo mietintämyssyn alla.