Pentuja!

Juuri saamani tiedon mukaan Hipun ensimmäinen pentu on syntynyt. Yöllä oli kuulemma armoton petaaminen käynnissä ja tänään lenkillä halusi heti tarpeiden teon jälkeen takaisin kotiin.  Ruoka oli aamullakin maistunut, mikä nyt ei Hipun tapauksessa ole ollenkaan ihmeellistä.

Tämän tarkempaa tietoa pennun tilasta tai sukupuolesta ei itsellä vielä ole, sillä huitelen tällä hetkellä Outokummun suunnilla. Mutta tilannepäivitystä kuvien kanssa kenties luvassa viimeistään huomenna.

Peukut pystyyn että kaikki menee hyvin :)

Maha kasvaa

Ensiksi pahoittelen kun blogin päivittäminen on vähän jäänyt, mutta asun käytännössä viikot toisella paikkakunnalla niin en pahemmin koirien kanssa ole tekemisissä ja viikonloppuvisiititkin ovat harmillisen lyhyitä :/ Raportoidaanpa hieman meidän elosta tällä hetkellä...

Hipun odotusaikaa on vielä noin kolme viikkoa jäljellä, vaikka mamma näyttää siltä että voisi räjähtää melkein minä hetkenä hyvänsä. Pakkasten takia Hippu ei ole nyt päässyt pitkille lenkeille ja sen kyllä huomaa virtatasossa. Ei pysy hetkeäkään paikoillaan... Siis ei hetkeäkään. Aina lenkille lähdettäessä ja sieltä tultaessa alkaa hirveä vouhotus. Puhumattakaan ruoka-ajoista. Jos tuo ei ole tiine niin mistähän tämä ruokahalun lisääntyminen mahtaisi johtua. 

Normaalistihan Hippu on maailman nirsoin otus. Not. Hiekkakin nimittäin maistuu tarpeen vaatiessa. Nyt tiineyden myötä on jätöksien syöminen tullut kuvioihin ja veden litkiminen on lisääntynyt. Vettä menee noin kolme litraa päivässä, eikä keksitä muuta syytä kun mahan täyteeksi juominen. Viimeksi tiineysaikana oli ihan samanlaisia oireita, joten tällä kertaa ei olla niin huolissaan. Nyt on meneillään toinen matokuuri ja pitää varmaan madottaa kerran ennen synnytystä, koska tuota sonnan syömistä lenkillä on aika vaikea kontrolloida varsinkin kun Hippu on tuollanen rynnäkkösika ja salamaa nopeammin nielee kaiken minkä suuhunsa saa.

 

Rokotukset olisi molemmille tarkoitus varata tällä viikolla ja samalla näyttää Kössiä eläinlääkärille ontumisen takia. Täällä lönkätään siis edelleen, ja nyt mietitään olisiko tarvetta käydä kuvauttamassa selkä vai annetaanko olla. Tokihan se mielenrauhaa toisi kun saisi tietää tarkalleen missä on vika, mutta koska vanhaa koiraa on aika turha enää rasittaa leikkauksilla tai muillakaan hoidoilla, niin voihan se olla että näillä mennään niin kauan kun koira ei kipuile pahemmin tai muuta käytöstään.

Kössi onkin nyt muuttanut puoliksi sisälle ja tällä viikolla herralle tilattiin peti jossa löhötä, kun hänen mielestään matto on liian kova. Ei ole vielä tullut, mutta siitä lisää juttua tulossa ;)

Joulurauhaa

Pienet töppösten jäljet lumessa näin

kaksi tonttua kulki käsikkäin.

Ohi on kiire tonttujen

nyt on aika rauhan ja rakkauden.

Hyvää joulua kaikille toivottaa Hukkapätkän väki!

Sivuhuomautuksena vielä, että Hippu on astutettu tänään kaksi kertaa Pupella. Vielä ylihuomenna olisi tarkoitus kokeilla uudestaan.

Kuulumisia

Tänään on tullut kuluneeksi tasan yhdeksän vuotta siitä kun Kössi haettiin meille.

9v synttärikuva, jota ei tänne vielä julkaistukaan.

 

Niin elävästi kyllä muistan sen hetken, kun ekan kerran mentiin katsomaan pentua ja heti kun päästiin ulos autosta, ensi töikseen kasvattaja esittelee meille Kössin kuolleita pentuesisaruksia, jotka oli vaan nakattu pihalle kennelrakennuksen oven viereen ja varikset olivat nokkineet ne ihan verille... Että tälläsen mukavan ensikosketuksen koiranpentuihin sain yhdenksänvuotiaana. Onneksi huomio kuitenkin kiinnittyi enemmän siihen tulevaan pentuun, niin eivät huonot muistot jyränneet hyvien yli.

Kössi oli perso herkuille jo pienenä.

Nenästä löytyi tuommoinen valkoinen pigmenttivirhe, joka kyllä hävisi iän myötä.

Kössihän on minun ensimmäinen ikioma lemmikki (kultakaloja ei tähän nyt lasketa) ja vaikka ollaan vuosien varrella menty niin ylä kuin alamäkeäkin, ollaan melko vahvasti kasvettu yhteen. Kössi on aina jaksanut kuunnella ja lohduttaa ja sillä on täysin oma paikkansa sydämessä nyt ja ikuisesti. Toivotaan, että herra jaksaa vielä pihavahtina pyöriä monta vuotta ja olla piristämässä päivää omalaatuisilla tempauksillaan. Tässä vielä bonuskuvia pikkusannista ja tuosta vähän isommasta murrosikäisestä koiranriiviöstä.

Alkeiskurssilla Sinin ja Tixun kanssa.

Ekoihin möllikisoihin eksyttiin vahingossa. Maaliin asti päästiin...

... ja saatiin vielä palkinto persoonallisimpana parina.

Tässä taas joku möllikisakuva vuodelta x. Huivi silmillä - aina.

Hippu on muuten aloittanut juoksunsa (vähän yllättäen kieltämättä tuli kaikille) ja astutusta olisi tarkoitus yrittää lähipäivinä. Yhdistelmä on uusinta ensimmäisestä pentueesta ja toivotaan, että tällä kertaa on parempi onni kuin viime kerralla, jolloin Hippu jäi tyhjäksi.

Kössi viettää tälläkin hetkellä joulua evakossa Hipun tuoksuilta ukin luona. Se on siellä kyllä niin hyvässä hoidossa, että liekkö haluaa enää tulla takaisin kotiin joulun jälkeen.

Nostalgian hetkiä

Tulipa niitäkin koettua sellaisen lajin parissa kuin agility... Vanhoja kisavideoita katsellessa tuli kyllä niin haikea mieli ja pieni harmi siitä, että Kössikään ei enää pääse tekemään sitä mitä se niin rakasti. Voiko jotain urheilulajia ylipäätään kaivata näin paljon? Kun pääsisi edes treenaamaan jotain ihan pientä mutta kun ei. Agility ilman koiraa olisi vähän kuin taitoluistelu ilman luistimia: aina voi kuivaharjoitella, mutta siitä kuitenkin puuttuu aika olennainen osa.

Tässä nyt olisi joka tapauksessa meidän kisauran viimeinen rata, hylkyhän sieltä napsahti mutta fiilis oli molemmilla ihan huipussaan. Alkuperäinen (hyvälaatuinen) videoclippi on valitettavasti hävinnyt jonnekin koneen formatoinnin yhteydessä, joten sen perään ei auta itkeä. Tämä taisi peräti olla ainoa kisavideopätkä joka kuvattiin digivideokameralla, joten luonnollisesti se ei säilynyt kasetin suojissa kuten muut.

Otan tavoitteksi latailla kaikki meidän kisavideot YouTubeen enemmin tai myöhemmin. Joskushan nuo on netissä olleet, mutta oli sen verran huonolla laadulla kun ei silloin vielä ollut mitään varsinaista ohjelmaa digitointia varten. Tuo kamera mikä meillä oli vielä viime vuosina nauhoitti HI8-kaseteille, joten niitä ei ole kovin helppo saada koneelle. Tälläkään kiinasta tilatulla softalla ja adapterilla ei tule mitään parasta jälkeä, mutta on se edes hitusen parempi kun digikameralla telkkarin ruudusta kuvattu.

(Ja alan opiskelijanahan nykyään onnistun jaarittelemaan näistä videoteknisistä jutuista ummet ja lammet, kuten taas kävi... Hups ja nyt menen kyllä nukkumaan kun kouluakin on huomenna kahdeksasta alkaen.)

Kiirettä pitää

Ausseista on palattu tuttuihin ja turvallisiin Suomen piireihin.

On taas tämä bloggaaminen vähän jäänyt kun on koulutöitä vaikka muille jakaa. Yhdistelmätutkinnon suorittaminen ei aina ole niin herkkua, varsinkin kun kaikki projektit sattuu just keväälle. Homman nimihän on siis tämä, että ammatilliselle IB puolelle pitää kirjoittaa 3000 sanan essee tuotesijoittelusta, tehdä noin kymmensivuinen dokumenttikässäri westerneistä, tehdä lyhytelokuva tarvittavine raportteineen sekä suullinen 10 minuuttia pitkä analyysi elokuvasta Miehuuskoe.

Sen lisäksi miulla alkaa keväällä YO-kirjoitukset yhteiskuntaopin merkeissä ja oon vielä saanu itsenäisiä videoprojekteja survottua tähän ennen joulua peräti kaksi kappaletta. Niin ja oon lähdössä Taitaja 2013 ammattitaitokilpailuun, joten siihenkin on muutama harjoitustyö tehtävä ennen varsinaista koitosta.

Hukkapätkän sivut ovat siis edelleen aika pahasti vaiheessa, mutta antakaa armoa. Katselen jos saisin joululomalla jotain aikaseksi niidenkin osalta.

Mitä nyt koiriin tulee, meillä menee pääsääntöisesti hyvin. Hippu on samanlainen hullu kuin ennenkin ja Kössi lönksyttää edelleen. Joskus kolmella, joskus neljällä jalalla. Tässä valitettavasti ollaan menty sinällään huonompaan suuntaan, kun nykyään meillä onnutaan molempia jalkoja vuoron perään. Eli vikaa löytyykin ilmeisesti selästä, jolle ei nyt paljoa voi tehdä. Koira on muuten pirteä ja juokseekin ihan omasta halustaan, joten kipuja sillä ei pahemmin näyttäisi olevan. Seuraillaan tilannetta ja toivotaan että ei tästä paljoa pahenisi. Tulihan tuolle herralle jo yhdeksän vuotta täyteen lokakuussa, niin kyllähän sillä alkaa jo vanhuuden vaivoja olla.

Viime sunnuntaina oltiin kennelkerhon pikkujoulussa ja täytyy sanoa että huomaa täysin tippuneensa kärryiltä uusien ihmisten suhteen, kun ei ole voinut treeneissä tai missään käydä. Vanhoja tuttavuuksia ei pahemmin oikeastaaan näkynyt. Tuottaahan se tuskaa kun ei pääse puuhastelemaan agilityn pariin vielä moneen moneen vuoteen, kun opintojen takia aikaa uudelle harrastuskoiralle ei pahemmin ole. Pahinta tässä on, että miulla on ollut ihan hirveä koirakuume kesän lopusta alkaen ja aina eksyn jollekin kennelin sivulle ihastelemaan pentuja :D Ihan tyypillistä minua...

Tähän on onneksi tulossa lievitystä ensi keväänä, kun Hippu olisi tarkoitus astuttaa Pupella seuraavista juoksuista. Kun viimeksi ei ihan tärpännyt, toivotaan että nyt olisi parempi tuuri ja saataisiin pikkuriiviöitä nurkkiin juoksemaan. Ehkäpä siitä sitten narttupentu jää kotiin kasvamaan ;)   

Australiassa

That's right. Two months in Australia. Tuolta voi kayda lukemassa kuulumisia http://ayersrockblog.blogspot.com/.