Tulipa niitäkin koettua sellaisen lajin parissa kuin agility... Vanhoja kisavideoita katsellessa tuli kyllä niin haikea mieli ja pieni harmi siitä, että Kössikään ei enää pääse tekemään sitä mitä se niin rakasti. Voiko jotain urheilulajia ylipäätään kaivatakin näin paljon? Kun pääsisi edes treenaamaan jotain ihan pientä mutta kun ei. Agility ilman koiraa olisi vähän kuin taitoluistelu ilman luistimia: aina voi kuivaharjoitella, mutta siitä kuitenkin puuttuu aika olennainen osa.
Tässä nyt olisi joka tapauksessa meidän kisauran viimeinen rata, hylkyhän sieltä napsahti mutta fiilis oli molemmilla ihan huipussaan. Alkuperäinen (hyvälaatuinen) videoclippi on valitettavasti hävinnyt jonnekin koneen formatoinnin yhteydessä, joten sen perään ei auta itkeä. Tämä taisi peräti olla ainoa kisavideopätkä joka kuvattiin digivideokameralla, joten luonnollisesti se ei säilynyt kasetin suojissa kuten muut.
Otan tavoitteksi latailla kaikki meidän kisavideot YouTubeen enemmin tai myöhemmin. Joskushan nuo on netissä olleet, mutta oli sen verran huonolla laadulla kun ei silloin vielä ollut mitään varsinaista ohjelmaa digitointia varten. Tuo kamera mikä meillä oli vielä viime vuosina nauhoitti HI8-kaseteille, joten niitä ei ole todellakaan kovin helppo saada koneelle. Tälläkään kiinasta tilatulla softalla ja adapterilla ei tule mitään parasta jälkeä, mutta on se edes hitusen parempi kun digikameralla telkkarin ruudusta kuvattu.
(Ja alan opiskelijanahan mie aina onnistun jaarittelemaan näistä videoteknisistä jutusita ummet ja lammet, kuten taas kävi... Hups ja nyt menen kyllä nukkumaan kun tätä kouluakin on huomenna kahdeksasta alkaen.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti