torstai 1. kesäkuuta 2017

Kevään tiivistetyt kuulumiset

Näin se aika taas rientää ja viime postauksesta on vierähänyt useampi kuukausi. Onhan tässä ehtinyt tapahtua vaikka mitä. Sain kaikki farmaseuttivaiheen opintoni pakettiin, suoritin toisen harjoittelujaksoni KYS:illä sairaala-apteekissa ja valmistuin toukokuun alussa. Samalla siirryin työskentelemään vastapäiseen sädesairaalaan radiofarmasian laboratorioon ja voin sanoa, että olen todellakin löytänyt oman juttuni! Jatko näyttää myös melko lupaavalta, sillä mahdollisesti voin tehdä graduni tuonne ja jatkaa työskentelyä opintojen ohessa.


Mutta varsinaisiin koirakuulumisiin... Maaliskuussa ei oikeastaan tapahtunut mitään kovinkaan jännittävää. Treenailtiin tavalliseen tapaan agilityä ja rallya, ulkoiltiin ja otettiin välillä rennosti.




Huhtikuussa puolestaan päättyi kisa- ja näyttelytauko. 8.4. kilpailtiin oman seuran rallykisoissa. Napattiin molemmista starteista hyväksytyt tulokset ja koulari RTK2. Ensimmäiseltä radalta tuloksena 95 pistettä ja tuomarin palkinto. Pari pientä kauneusvirhettä tuli ja yhden -3 otin itse, kun en pysähtynyt tarpeeksi selkeästi istu-seiso-kierrä koiran ympäri tehtävän lopussa.

Toiselta radalta saatiin 82 pistettä. Harmillisesti toiseksi viimeisen kyltin eteentulo meni jostain syystä pieleen. Ensimmäisellä yrityksellä Frodo syöksyi suoraan maalikylttiä kohti (onneksi ehdin kieltää, sillä hylkyhän siitä olisi napsahtanut jos se olisi ehtinyt maaliin asti yksin). Uusinnassa taas Frodo läpsähti maahan, ja koska olin jo aiemmin uusinut yhden käännöksen (jossa kääntymisen sijasta Frodo tuli hienosti oikealle puolelle seuraamaan, tätähän me oltiin treeneissä harjoiteltu...), piti tehtävästä sitten ottaa -10.


Kaksissa näytelmissäkin pyörähdettiin. Imatralla 15.4. tuloksena hienosti AVO ERI2 viiden koiran joukosta. Outokummussa 23.4. taas tuloksena AVO ERI3 SA PU3. Molemmissa näyttelyissä oli lisäksi miestuomari, eikä Frodo pelännyt ollenkaan!

Imatra KV
Outokumpu RN. Kuva: Sari Kärki

Myös agilityä treenattiin ahkerasti ja saatiin jatkokurssi kunnialla päätökseen. Frodo on ihan uskomattoman pätevä pieni agilitynäätä, ei voi kuin ihmetellä <3 Myös SAGIn kevätkokouksesta kuului meidän kannalta loistavia uutisia, nimittäin ensi vuoden alusta meillä on viisi säkäluokkaa ja näiltä näkymin Frodo menee kokonsa puolesta pikkumineihin, mikä tarkoittaa että hyppykorkeudet tulevat olemaan maksimissaan 20 cm. Näin ollen kisauran aloitustakin tähdätään ensi vuoden puolelle. Hyppyradoille Frodo alkaisikin olla valmis, kuhan kepit saadaan vielä kuntoon.

Kuva: Sari Kärki

Niin, ja käväisihän meillä vielä kuun lopussa ihanainen Tähkä kylässä. Piakkoin selvinnee, oliko reissusta mitään hyötyä.


Toukokuussa pyörähdettiin 13. päivä Varkauden KR näyttelyssä. Tuomarinmuutoksesta johtuen meinasin jättää koko näyttelyn väliin ja Frodon pesukin jäi siinä sivussa. Näyttelyn likaisin koira palkinto olisi ehdottomasti kuulunut meille ja hieman hävettikin patsastella siinä viimeisten päälle puunattujen kilpakumppaneiden joukossa. Joka tapauksessa kannatti lähteä, sillä tuloksena oli AVO ERI1 SA PU4. Esitin myös pentuluokassa Frodon serkun Saanan, joka oli hienosti ROP-pentu.

Varkaus KV. Kuva: Hannele Leppänen.

Agilityssä siirryttiin kesäkauteen ja jatkokursseille nro 2 ja 3. Taso nousikin heti huimasti ja uusia haasteita tuli etenkin ohjaajille. Tosin itselle agilityn ohjaustekniikat ovat hyvinkin tuttuja ja kyllä ne poispäinkäännöt ja pakkovalssit sieltä lihasmuistista tulivatkin.  Nyt vaan hienosäätöä kaiken suhteen ja eiköhän sitä olla taas kartalla.

Pitkällisten kontaktiestevatvomisten jälkeen tulin viimein siihen tulokseen, että opetan Frodolle juoksukontaktit myös puomille. Tähän mennessä ollaan harjoiteltu kurssilla 2on2offeja, joissa ei sinällään ole mitään vikaa ja varmasti seuraavalle koiralle sillä metodilla kontaktit opetankin. Frodo on kuitenkin niin pitkäselkäinen, etten halua alkaa jarruttelemaan sitä A-esteellä, joten sinne tavoitteena on alusta asti ollut opettaa juoksarit. Miksi ei siis puomillekin, varsinkin kun Frodo ei kertaakaan karatessaan palkalle ole edes yrittänyt hypätä kontaktipinnan yli. Tähän mennessä ollaan tehty juoksareita muutamaan otteeseen harjoituskontaktilla ja osumatarkkuus on ollu täydet 100%. Sanoisinko että luonnonlahjakkuus... Ottaen tietysti huomioon myös lyhyet tassut, joilla on aika helppo loppupeleissä osua kontaktille.

Kuva: kennel Kertalaakin

Helatorstaina vihdoin syntyi se kovasti odoteltu beaglepentue. Uroksia tuli peräti kuusi kappaletta, mutta harmikseni kaikki olivat kolmivärisiä. Tosin ei tarvinnut tästäkään huolimatta kauaa miettiä otanko pennun vai en. Yhdistelmä on kaikin puolin todella kiva ja kerrankin on valinnan varaa. Näinpä uskallan jo luvata, että loppukesästä Frodo saa beaglerähvelön kiusakseen ;)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti