tiistai 28. heinäkuuta 2015

Liperin kennelkerhon match show


Pilkon Citymarketilla järjestettiin mätsäri 27.7. ja kahden koiran voimin lähdettiin osoittamaan tukea entiselle kotiseuralle. Samalla saatiin hyvää harjoitusta Iisalmen näyttelyä varten.

Kerrankin meillä kävi ihan loistava tuuri, sillä kaikista yhdeksästä luokasta ja neljästä mahdollisesta kehästä juuri junnut ja veteraanit oli laitettu samaan. Ei siis tarvinnut repiä hiuksia päästään ja miettiä meneekö kehät päällekäin.


Frodo oli junnuissa jo heti toisessa parissa. Vastassa meillä oli irlanninsusikoira ja tuomari jo voivotteli että miten nämä voi edes yhtä aikaa arvostella, kun ovat niin eri maata. Erikseen me sitten kehän ympäri mentiinkin. Frodo tönötti kyllä superhienosti ja tästä hyvästä saatiin punainen nauha.


Loppukehässä taisi olla kahdeksan koiraa. Tuomari alkoi valita sijoittujia alkaen neljännestä ja kun kolme oli valittu olin varma, että meille ei tälläkään kertaa sen kummempaa menestystä tule. Mutta mitä mitä vielä! Frodo osoitettiin ykköseksi ja tuomari vielä kehui kuinka hurmaava pikkumies Frodo on.

Seuraavana oli sitten Hipun kehä. Kamerasta valitettavasti loppui akku juuri ennen sitä, mutta allaoleva kuva kyllä kertoo Hipun mielentilasta kaiken. Mummo ehti hieman latautua odotellessa ja kehässä sen riemulla ei ollut enää rajaa.


Oltiin siis toisessa parissa, joka oli oikeastaan kolmikko kun veteraaneja oli vain viisi. Tuttuun tyyliinsä Hippu osoitti riemuaan haukahtelemalla, ja taisi se vetää välissä pari komeaa tasajalkaloikkaakin. Höpsö mummo, mihin se hillitty käytös on unohtunut? Häntä luonnollisesti heilui koko esiintymisen ajan, joten siksi varmaan meille ojennettiin punainen nauha ja muut saivat sinisen. Loppukehässä jäätiin onneksi toiseksi, sillä BIS-kehässä olisi muuten tullut hieman esittämisongelmia.

Siniset ja punaiset olivat BIS-kehässä yhtä aikaa (mitä en kyllä sinänsä ihan ymmärrä, sehän olisi periaatteessa sama että näyttelyissä VSP:t pääsisivät ryhmäkehiin kilpailemaan uudestaan ROP-koirien kanssa). Noo, mätsärit ei nyt olekaan niin vakava juttu ;) Frodo valittiin vielä jatkoon, mutta sijoitukseen asti ei tällä kertaa ylletty.

"Pitääkö mun ihan oikeesti istuu tän gay-ruusukkeen vieressä."

Joku voisi värien perusteella luulla, että Hippu on tottelevainen... Mutta ei se ole.


Koska herkkujen lisäksi saatiin jotain pysyvämpää, olihan niistä pakko ottaa muutama hölmö palkintotönötys ;D Hauskaa oli! (Kössiä tämä hauskanpito ilman hänen kuninkaallisen korkeutensa läsnäoloa harmitti niin paljon, että se varasti kuvaussession aikana Frodon voittamat siankorvat treenirepusta ja kehtasi tikata minua vielä käteen, kun niitä ei olisi häneltä saanut ottaa pois. Mietin vieläkin miksi se käyttäytyi tilanteessa tuolla tavalla. Kössi väistää normaalisti kärpästäkin ruokakupilla, joten tuo ärähdys tuli kyllä ihan täydellisenä yllätyksenä.)

Note to self: Frodon olisi jo erittäin korkea aika oppia orava-asento.

maanantai 20. heinäkuuta 2015

Talviturkki heitetty

Frodo nimittäin mulahti lenkillä puroon... Raukka yritti hypätä sillan viereen kertyneen roskalautan päälle, joka näytti erehdyttävän kiinteältä maalta. Alla olikin yllättäen vettä. Osasi se kuitenkin hienosti uida rantaan ja traumojakaan ei tainnut jäädä. (Ja Frodolle lohdutukseksi, myös Kössi sukelsi kaksitoista vuotta sitten ensimmäistä kertaa tuolla samalla sillalla - on ne pintaroskat vaan hämääviä.)



Koska tuo on aika mutainen rapakko, Frodo joutui kotona pesulle. Samalla pääsi ihan ensimmäistä kertaa kylpyyn asti. Pakko sanoa, että on muuten paljon kätevämpi kuin suihkuttelu ja vettäkin kuluu vähemmän. Ainakin Frodolla on sellaiset mahakarvat, että kura suorastaan imeytyy niihin ja suihkuttelemalla puhdistamiseen menee ikuisuus, veden kulutuksesta nyt puhumattakaan. Kylvyssä taas mahan saa hierottua kunnolla ja kura vajoaa pohjalle.



Frodo oli niin hämmentynyt koko kylpykokemuksesta, että se ei älynnyt edes pyristellä vastaan. Ei se loppujen lopuksi vaikuttanut edes kovin kärsivältä - paitsi vähän.


Toivottavasti turkki pysyisi nyt puhtaana Iisalmen näyttelyyn asti. Elokuussa onkin tiedossa ihan kunnon näyttelyrupeama, sillä ilmoitin Frodon hetken mielijohteesta vielä Kajaaniin. Vastapainoksi syyskuussa käydään vain Muuramessa ja lokakuussa ei missään (tai sitten lähdetään vähän kauemmaksi, mutta niistä suunnitelmista mahdollisesti myöhemmin lisää). Porvoo tosin kyllä vähän houkuttelisi, mutta on niin kaukana ja vielä samana viikonloppuna kuin tuo Muurame. Katsellaan, katsellaan!

sunnuntai 12. heinäkuuta 2015

Eka näyttely, eka SERT

Otsikko jo sen tiivistääkin. Tänään siis pyörähdettiin Laukaan kaikkien rotujen näyttelyssä. Harmillisesti alkuperäinen tuomari oli estynyt pääsemästä näyttelyyn ja uudeksi tuomariksi oli valittu puolalainen Maciej Kozber. Tottakai sitten uteliaisuuttani googlasin joltain venäläiseltä keskustelupalstalta hieman epämääräisiä kommentteja ko. tuomarista ja vähän mietin uskaltaako tuolle koiraa viedä ensinkään. Lähdettiin kuitenkin.


Ehdin hetken seurata shelttien arvostelua ennen omaa kehää ja todellakin tuli huomattua että tuomari käsittelee koiria aika... erikoisesti. Minusta se näytti lähinnä turkin ja hännän riuhtomiselta. Olin ihan varma, että Frodolle jää vähintään elinikäiset traumat tuosta käsittelystä, se kun ei muutenkaan erityisemmin rakasta pöydällä oloa.


Yksilöarvostelussa Frodo tosiaankin sai pienen paniikkikohtauksen pöydällä. Tuomari siis heti ensitöikseen tarttui sitä molemmin puolin poskivilloista ilmeisesti tutkaillakseen ilmettä. Tähän Frodo vielä suhtautui ihan hyvin, mutta sitten kun tuomari siirtyi selän puolelle reuhtomaan, raukka hieman säikähti ja pyrki pois pöydältä. Sain sen kuitenkin vielä seisomaan ja maassa se ei onneksi enää näyttänyt muistavan koko juttua. Toivottavasti ei muista seuraavassakaan näyttelyssä.

Kössillehän jäi tuomarin käsittelystä elinikäiset traumat sen ensimmäisestä näyttelystä, eikä se sen jälkeen ole päästänyt vieraita miehiä lähelleen oikeastaan missään tilanteessa... Ymmärrettävästi haluaisin välttää tämän kohtalon Frodon kanssa.

Junnu-urokset

Pöytäsekoilusta huolimatta ERI, jonka jälkeen tuomari juoksutti molemmat junnu-urokset ympäri ja viittoi meidät ykköseksi. Meinasin suunnilleen pyörtyä, kun kehis näytti meille vielä vaaleanpunaista lappua eli SA. Oon beaglejen kanssa tottunut saamaan vaan sinistä nauhaa kehästä (nykysäännöille käännettynä siis keltaista lappua), joten jo pelkästään tuo ERI oli aika hieno juttu. Sitten vaan jäätiin odottelemaan PU-kehää. Yllättäen nuorten ja avoimen luokan urokset saivat vaan EH:t, valioluokassa ja veteraaniluokassa kaikille ERI ja SA.

Paras uros -kehä.

PU kehässä oli siis neljä koiraa, joista vetsku-uros voitti, valiouros toinen ja Frodo kolmas. Tämähän tosiaan tarkoitti sitä, että SERT tuli meille. Vähän on kyllä puulla päähän lyöty olo. Alla arvostelu hyvin vapaasti suomennettuna:

Hieno. Hyvät mittasuhteet. Melko hyvin sijoittuneet korvat. Melko pyöreät, tummat silmät. Leikkaava purenta. Seisoo hyvin. Vahva runko. Hyvin kiinnittynyt ja sijoittunut häntä. Tarpeeksi vahvat, kulmautuneet jalat. Näyttää hyvältä liikkeessä.



torstai 9. heinäkuuta 2015

Palkintokaapin kaivelua

Facebookin koiranäyttelyryhmässä oli jonkin aikaa sitten keskustelua, miten ihmiset säilyttävät koiriensa palkintoja. Kaikenlaisia hienoja säilytysratkaisuja kyllä löytyikin, etenkin ruusukkeille. Tunnustan, että meillä koirien palkinnot ovat tylsästi laatikoissa kaapin perällä ja siellä ne saavat toistaiseksi pysyäkin. Olihan niitä kiva pitää esillä silloin kun niitä oli vain muutama, mutta sitten kun niitä alkoi kertyä virallisten agikisojen myötä, tilanpuute kävi ongelmaksi (+nuo keräävät aika ruhtinaallisesti pölyä avoimella hyllyllä).


Ylläoleva kuva on otettu "muistoksi" syksyllä 2008, kun vihdoin kyllästyin ja päätin työntää kaikki palkinnot kaappiin piiloon. Tuosta puuttuu vielä muutama myöhempi saavutus, mm. Kössin toinen agiserti ja Liperin kennelkerhon vuoden 2008 agilitykoira palkinto sekä tietysti Hipun (vähäiset) mätsärisaavutukset.


Olen tykännyt merkata jokaiseen palkintoon tiedot tapahtumasta, jotta on helppo muistaa jälkikäteen mistä ja milloin kyseinen tulos on tullut. Jotkut kyllä pistää ihan naurattamaan, esim. just tuo ylläoleva voitto radalta, jolla kaikki muut medikoirakot saivat hylätyn. Jotkut palkinnot taas tuntuu niin ei ansaituilta, kun itellä on ollut huono päivä, koira on radalla vain perseillyt ja silti jostain käsittämättömästä syystä ollaan sijoituttu. Näitäkin meiltä valitettavasti löytyy muutama (esim. tuossa kuvassa just tuo kaikkein isoin pokaali tekis mieli vaan nakata seinään, kohtalon ivaa?).


Joillakin palkinnoilla on sitten suurempaakin tunnearvoa, kuten tuo ylläoleva ruusuke on Kössin ihan ensimmäinen (ja ainoa) saavutus mätsäreistä vuodelta 2006! Kerättiin aika tasaisesti sinistä nauhaa ja pääsääntöisesti meidät käteltiin jatkokehistä ulos ensimmäisten joukossa. Voi sitä onnea, kun yhden ainoan kerran sijoituttiin aikuisten sinisten kolmanneksi.


Ennen tuota ruusuketta saatiin agilitystä kaksi pokaalia. Oikealla meidän ihan ekoista möllikisoista "Persoonallisin pari"  (2003) ja tuo toinen on Liperin Kennelkerhon Vuoden edistyjä 2004. Kyllä niistä silloin päälle kymmenvuotiaana tenavana osasi olla tosi onnellinen! Muita mitä nyt voisi nostaa esille on tietenkin luokanvaihtosertit ja ekoista virallisista kisoista saadut palkinnot. Plus tietty Hipun BIS-sijoitukset mätsäreissä. Frodolla nyt ei kauheasti palkintoja ole, mutta erkkarissa kotikoiraluokan voitto oli kyllä todellinen yllätys ja se varmasti jää mieleen.


Haaveissa olisi joskus hamassa tulevaisuudessa täysin koirille omistettu huone, jonne ainakin tärkeimmät saavutukset saisi nätisti esille. Suurin osa saisi varmasti pysyä edelleen laatikoissa, kun minusta nuo eivät kuitenkaan ole niin kauniita sisustuksellisesti. On kuitenkin kiva, että tapahtumista jää jotain pysyvääkin muistoksi, vaikka ne nyt olisivatkin säiltyksessä vaan kaapin perällä.

Mutta sen enempää höpisemättä, haastan kaikki tämän postauksen lukijat kaivelemaan omaa palkintokaappiaan ja muistelemaan omia tähtihetkiä koiraharrastuksen parissa!

maanantai 6. heinäkuuta 2015

Ei enää pentu

Frodo täyttää tänään kokonaiset yhdeksän kuukautta! Nyt se on siis virallisesti juniori. Niin se aika vaan on hujahtanut.



Ollaan edelleenkin vaan laiskoteltu. Ajattelin että pidetään tokosta ja kaikesta muusta treenamisesta taukoa nyt heinäkuu, kun Frodoa ei selvästikään tällä hetkellä kiinnosta mikään muu kuin hajut ja machoilu. Frodolla on nyt hirveä tarve pöhistä kaikille pienillekin äänille ja vieraatkin toivotetaan tervetulleiksi mahtipontisella haukkukonsertilla. Lenkillä kaikki keskittyminen menee merkkailuun ja beaglejen komentamiseen. Kai se on nyt uskottava, että siitä on tullut iso poika. Höpsö naurava nakki <3 Toivottavasti syksymmällä voidaan palailla normaalisti treenaamaan.




Frodo on täällä "maaseudulla" lomaillesaan löytänyt uuden harrastuksen, nimittäin kaivelun. Tai ylipäätään hiekassa touhuaminen on nyt in. Nauratti kun tuo eilenkin könysi aitan alta silmät ihan viirussa hiekasta. Ja montakohan kertaa joudun vielä pesemään tuon ennen sunnuntain näyttelyä.