maanantai 25. elokuuta 2014

Leuka rintaan ja kohti uusi pettymyksiä

Viikon sinnittelyn jälkeen meidän pikkuinen siirtyi sateenkaarisillalle. Kyllä nyt surettaa, mutta toisaalta parempi näin. Ei siitä olisi koiraa välttämättä tullut, vaikka olisikin henkiin jäänyt. Vältyttiin ainakin tulevaisuuden murheilta.

Tällä hetkellä tuntuu kyllä että on niin huono tuuri kuin vain olla ja voi. Olisikohan kuitenkin pitänyt ottaa se narttupentu, kun siihen vielä oli mahdollisuus? Mutta jossittelu ei enää auta. Jatketaan etsintää...

perjantai 22. elokuuta 2014

Huolia ja iloja

Nyt myös meidän pieni corginalku sairastaa. Kasvattajalta tuli eilen huolestunut puhelu töihin, että pojalla on jokin hätänä. Oli itkenyt koko yön ja ollut haluton liikkumaan. Kasvatta jo varoitteli, että joudutaan ehkä varautumaan pahimpaan.

Illalla pentu oli kuulemma jo hieman pirteämpi, mutta silti yö meni huolehtiessa selviääkö se aamuun.

Tänään tuli sitten toivoa antava puhelu. Pentu on nyt antibioottikuurilla ja on virkistynyt huomattavasti. Epäiltiin, että se on vetänyt maitoa henkeensä ja saanut siitä keuhkokuumeen. Kasvattaja oli jo varovaisen optimistinen pennun selviämisen suhteen.

Viralliseksi nimeksi tulee kuulemma Tulikettu. Siis aivan TÄYDELLINEN nimi <3 Toivottavasti poika nyt jaksaa taistella hengestään. Jos kaikki menee hyvin seuraavat pari päivää, uskallan ehkä iloita jo kunnolla.

Tilaukseni Zooplussalta saapuikin postimiehen mukana heti hyvien uutisen jälkeen. Nyt on pennulle peti, leluja, ruokakuppi (vesikuppi oli unohtunut tilauksesta... laitoin jo sähköpostia että voisivatko toimittaa sen), herkkuja ja pentuhihna. Ensi viikolla menen käymään kotipuolessa Ylämyllyllä katsomassa Kössin vointia ja samalla otan matkaani laatikon, johon olen vuosien ajan keräillyt kaikenlaista meidän koirilta käytöstä jäänyttä talteen. Sieltä nyt olisi tulossa ainakin häkki, kynsisakset, huopa, lisää leluja, pantoja, hihnoja ja naksutin. Turkinhoitovälineetkin pitäisi olla, mutta ne ovat mystisesti kadonneet jonnekin. Saattaa olla että joudun hankkimaan uudet, jos ne eivät jotenkin satu putkahtamaan esiin.

Kössille kuuluu myös hyvää. Sekin on lääkkeiden ansiosta piristynyt huomattavasti ja on selvästi parempaan päin. Ei vielä ole ihan oma itsensä, mutta heiluttaa nyt häntää ensimmäistä kertaa viikkoon.

tiistai 19. elokuuta 2014

Jatkoajalla

Kössin tila ei edellisestä lääkärikäynnistä juurikaan näyttänyt kohentuneen. Oli edelleen apaattinen ja roikotti häntää alhaalla, lisäksi uutena oireena alkoi sisäreiden nuoleminen. Siispä tänään tehtiin uusi reissu toiseen paikkaan, jossa on erikoisuttu pieneläimiin. Samalla tarkastettiin koiran yleiskunto. Pääsääntöisesti hyvältä vaikutti: ei aristavia kohtia mahan seudulla, keuhkot kuulostivat hyvältä ja iho ja turkki hyvässä kunnossa. Hammaskiveä oli jonkin verran, mutta ei hälyttävästi.


Yllättäen anaalirauhaset olivat tulehtuneet, mikä voisi selittää (ja toivon mukaan selittääkin) tämänkertaiset takapään kipuilut ja sisäreiden nuolemisen. Rauhaset tyhjennettiin ja siihen saatiin antibioottikuuri. En kyllä ikinä olisi uskonut, että anaalirauhaset voisivat moista oireilua aiheuttaa. Olen jotenkin aina elänyt siinä uskossa, että jos koira kärsii anaalirauhasvavoista, se kärsii niistä jo nuoruusiästä lähtien ja oireina on lähinnä peräpään laahaamista/nuolemista. Mutta hyvä tietää!

Selän suhteen toivottiin, ettei kuvata tai tehdä enää muitakaan isompia tutkimuksia. Vanhaa koiraa on aivan turha rasittaa ja nyt hoidolla yritetään taata kivuton loppuelämä. Eläinlääkäri oli päätöksestä samaa mieltä. Selän suhteen seurantaa jatketaan ja tarvittaessa otetaan käyttöön voimakkaampi, hermostoon vaikuttava kipulääke. Otettiin kokeeksi myös Nutrolin Seniori ravintoöljyä, jonka pitäisi olla hyväksi nivelille ja ehkäistä tulehduksia. Melko hintavaa ainetta, mutta kaikkea on kokeiltava :)

Sydämen suhteen sitten tuli huonoja uutisia, sillä kuuluva suhina on melko voimakas. Tämän lääkärin mielestä tilanne oli sen verran edennyt, että suositteli lääkityksen aloittamista. Tottakai se sitten aloitettiin. Kontrollikäynti on parin-kolmen kuukauden päästä ja toivotaan kovasti, että lääkitys auttaa.


Asioita olen nyt päässäni vatvonut ja vähitellen on alkanut selkiintyä, mihin vetää raja Kössin hoidon suhteen. Tavoitellaan todellakin kivutonta loppuelämää, joka on saavutettavissa ilman koiraa rasittavia toimenpiteitä. Sydänlääkityksen kanssa vielä mennään, jos nestettä myöhemmin alkaa kertyä keuhkoihin, katsotaan tilannetta uudelleen. Olen tällä hetkellä vakaasti sitä mieltä, ettei nesteenpoistolääkitystä tulla ottamaan käyttöön - eiköhän koira ole siinä vaiheessa jo siinä kunnossa, että on armeliaampaa antaa sen nukkua pois.

Toivottavasti minun ei tarvitse sitä päätöstä tehdä. Isäni oli täsmälleen samoilla linjoilla hoitotavoitteiden suhteen, ja koska Kössi asuu nyt heillä, päätös on viime kädessä isän. Luotan tässä asiassa hänen harkintaansa ehkä jopa paremmin kuin omaani.

lauantai 16. elokuuta 2014

5 vrk

Kuva: kasvattaja

Vanhuus ei tule yksin

Kössi käväisi selkänsä takia eilen eläinlääkärillä ja sen suhteen ei tullut mitään uutta tietoa. Koira oli jo silminnähden pirteämpi ja kivuttoman oloinen, kun elänlääkäriin päästiin, että onneksi kipuilu ei tälläkään kertaa jatkunut paria päivää pidempään. Ohjeeksi tuli jatkossakin antaa kipulääkettä tarvittaessa. Mahdollisesti tulevaisuudessa kokeillaan myös fysioterapiaa, mikäli kipuilua alkaa esiintyä useammin.


Eläinlääkäri tutki Kössin samalla reissulla myös muuten. Valitettavasti sydämestä kuului ääni, joka viittaisi alkavaan sydämen vajaatoimintaan. Olenkin jo ehkä vuoden ajan tarkkaillut Kössiä yskimisen varalta, sillä sydämen vajaatoiminta on vanhoilla koirilla todella yleinen vaiva. Muistaakseni jopa kolmasosalla yli 10-vuotiaista koirista on sydämen vajaatoimintaa edes jollakin asteella. Yskimistä en ole huomannut, mutta nyt helteillä koira oli aiempia kesiä selvästi väsyneempi ja haluttomampi tekemään mitään, mikä mieletästäni kieli siitä ettei ihan kaikki ole nyt kunnossa.

Lisäksi ylipainosta tuli arvatenkin mainintaa. Vaikka Kössi ei mikään superlihava olekaan, painaa se silti tätä nykyä huimat 17 kiloa (vrt. agilityaikojen 14 kg). Syy on todennäköisesti ylimääräisissä herkuissa, joita tulee ihan huomaamatta annettua koiralle pitkin päivää, sekä näin iän myötä vähentyneessä liikunnan määrässä.

Koska kyseessä on vasta alkava sydämen vajaatoiminta, lääkitystä ei vielä aloiteta. Nyt vaan kevennetään Kössin ruokavaliota ja suolaiset herkkupalat (kuivatut leivät, juusto, kinkkusiivut, makkara...) menevät nyt kokonaan kieltoon. Tarkoitus olisi pudottaa painosta pois kilo tai pari ja toivoa, että se auttaisi hidastamaan sairauden etenemistä. Toivon, että lääkitystä ei tarvitsisi aloittaa vielä ihan vähään aikaan, jos ollenkaan.

Katsotaan mitä tuleman pitää.  

torstai 14. elokuuta 2014

Melko varmaa jo

Tänään tuli kasvattajalta tieto, että minulle on varattu pentu :)

Valitettavasti pentueen toinen uros menehtyi, joten tuo ainokainen on sitten luonnollisesti tulossa meille. Vieläkään en uskalla juhlia, kun pennut ovat vasta neljän päivän ikäisiä ja mitä tahansa voi vielä tapahtua. Voiton puolella ollaan kuitenkin.

Kuva: kasvattaja

Toinen juttu, mikä saattaa mutkistaa asioita myöhemmin on kivesvikaisuus. Alustavasti ollaan kasvattajan kanssa sovittu, että jos palleja ei löydy luovutusikään mennessä, pentu ei minulle tule. Etsin kuitenkin ensisijaisesti harrastuskoiraa, niin pallittomuus olisi aika kurja juttu näiden suunnitelmien kannalta :/

Nyt vaan katsellaan ja odotellaan! Pentuja pääsemme katsomaan mahdollisesti jo ensi viikolla kunhan silmät ovat auenneet :)

Kotoa kuului hieman huolestuttavia uutisia, sillä Kössin selkä on taas huonona :/ Kävelee köntäten eikä pidä häntää pystyssä. Kipulääkitys on aloitettu ja jos ei parin päivän sisään auta, on tiedossa reissu eläinlääkäriin. Nyt on ihan avuton olo, kun en ole itse toteamassa tilannetta. Eilen isän soitettua olin aivan varma, että nyt se pelkäämäni viimeinen eläinlääkärikäynti on edessä. Onneksi äiti sitten soitti myöhemmin ja onnistui edes vähän vakuuttelemaan, ettei tilanne ole niin paha kuin kuvittelen. Mutta mistä sen voi tietää, kun en itse koiraa ole nähnyt?

Toivo parasta, pelkää pahinta. Kallistun valitettavan usein tähän jälkimmäiseen...   

tiistai 12. elokuuta 2014

Kumpi ja Kampi

Eilen syntyi seitsemän pientä corginalkua, kaksi poikaa ja viisi tyttöä. Meille tuleva riiviö voi siis olla jompikumpi noista alla olevista prinssinakeista <3

Kuva: kasvattaja

perjantai 8. elokuuta 2014

Odottelua

Miten aika voikin mennä näin hitaasti? Laskettu aika on onneksi jo ensi viikolla ja lasken siihen suunnilleen jo tunteja. Vähän jännitää saanko tästä yhdistelmästä pennun. Sijoitusnarttuakin minulle jo äsken puhelimessa tarjottiin, mutta täytyy tunnustaa etten ole aiemmin edes miettinyt nartun ottamista. Uros on vaan jotenkin aina ollut minulle niin itsestäänselvä valinta.

Mutta jos sieltä ei sitä urosta tulekaan, niin kyllä ehdottomasti pitää laittaa harkintaan :) Koska loppujen lopuksi, miksi ei?

Jospa nyt vaan rauhassa odotellaan ja katsotaan mitä sieltä tulee.

sunnuntai 3. elokuuta 2014

Sawo Show 1.-2.8.2014


Pyörähdinpä ensimmäistä kertaa sitten valovuosiin koiranäyttelyssä, lähinnä katselemassa corgikehät lievitykseksi tähän pahimpaan koirakuumeeseen. Tarkoitus oli valokuvata omaa silmää miellyttäviä koiria ja samalla salakavalasti selvitellä, olisiko jonnekkin suunnitteilla pentuja lähiaikoina. Hyvinhän tässä kävi, sillä tapasin erään lähiseudun kasvattajan ja juttelimme jonkin aikaa. Hänelle olisi tulossa pentue viikolla 33, ja tuntui mielellään olevan myymässä koiran harrastavaan kotiin. Yhdistelmä olisi kyllä erittäin kiinnostava!


Siispä nyt jännityksellä odotellaan pentujen syntymää ja toivotaan, että sieltä riittäisi urospentu myös minulle. Tuntuu ihan kummalliselta, että monta vuotta haaveissa ollut koiranpentu saattaakin tulla kotiin jo tämän vuoden puolella. Tosin pessimistihän ei tunnetusti pety.


Kotipuolesta kuului myös pentu-uutisia, sillä Lilli on astutettu perjantaina ja tänään onnistuneesti. Nyt vain katsellaan, lähteekö masu pyöristymään ja saadaanko lokakuun tienoilla beaglevauvoja :)

Ja Sawo Showhun palatakseni, sehän olisi jatkunut vielä tänään ja tarkoitukseni oli myös mennä sinne, mutta poltin itseni auringossa eilen sen verran pahasti, että katsoin parhaaksi jäädä kotiin.