torstai 28. toukokuuta 2015

DIY: Bling-näyttelyhihna

Innostuin helminäyttelyhihnoista, kun vuonna 2012 Joensuun näyttelyissä näin muutamilla ihmisillä sellaisia. Pakkohan sellainen oli saada, vaikka eihän minulla silloin ollut edes koiraa jonka kanssa olisin näyttelyyn päässyt.

Tosiaan silloin näyttelyhihnan teko-ohjeita ei netistä pahemmin löytynyt, joten piti vain improvisoida ja toivoa, että omat laskelmat hihnan pituudesta ja paksuudesta pitivät paikkaansa. Pitihän siitä kokeilusta laittaa jotain ohjeen tapaista blogiinkin. Kyseinen teko-ohje osoittautui yllättäen ihan ylivoimaisesti suosituimmaksi postaukseksi, joten päätin nyt vihdoin ja viimein tehdä uuden version hieman tarkemmilla ohjeilla ja kuvilla, kun niitä niin kovasti kyseltiin. (Krhm, oon vaan kolme vuotta myöhässä...)


Hihnaan tarvitset:
  • haluamasi väristä satiininauhaa, halkaisija 2mm
  • helmiä, joiden reiän halkaisija on vähintään 3mm
  • halutessasi: lukon (itse kierrätin taas vanhoja avainnauhoja, joissa vaikutti olevan melko tukeva lukko ja joita ainakin Frodolla uskallan kehässä käyttää)

Hankin helmet ja satiininauhat edullisesti eBaysta. Satiininauhojen värivalikoima on laaja ja puolella punnalla saa jo yhdeksän metriä nauhaa, mikä riittää kahteenkin hihnaan. Myös nuo lasiset rondellihelmet maksaa siellä ihan eri luokkaa. (Suomessa yksi helmi noin euron, eBaystä saat kymmenen samalla rahalla.) Helmiä olen tilannut myös brittiläisestä Superbeadsista. Antassu myy myös kaikkia tarvikkeita, mikäli ihan kotisuomesta haluaa tilata.


Aluksi leikkasin satiininauhasta kaksi noin 2,4 metrin pätkää (puolitettuna siis 120cm). Tästä määrästä tuli 85cm pitkä valmis hihna, joten kannattaa vähän sen mukaan laskeskella paljonko omaan hihnaan menee nauhaa. Ensiksi kannattaa kiinnittää lukko johonkin. Helpottaa myös kummasti elämää helmien pujotteluvaiheessa, kun poltat satiinauhojen päät kevyesti sytkärillä.


Nauhat siis pujotetaan lukkoon ja jaetaan "molemmille käsille" säikeet. Jos tekee kahdella värillä, tässä vaiheessa pitää päättää kummanlaista punosta haluaa värien osalta: kun samanväriset nauhat ovat samalla puolella, tulee ylläolevan näköistä punosta. Kun molemmilla puolilla on kumpaakin väriä, väri tavallaan kiertää hihnaa yhtenäisenä raitana.

Punominen itsessään on helppoa: nauhat pidetään koko ajan käsissä samalla puolella ja vuoron perään molemmilta puolilta pujotetaan ylempi nauha kahden keskimmäisen ali ja toisen keskimmäisen yli. Allaoleva kuva havainnollistanee  asiaa jotenkin. Jos ei aukea, kannattaa laittaa Googleen hauksi neljän nauhan pyöreä punos, niin pitäisi löytyä oikein selkeä ohje. Vinkki jos teet yksiväristä hihnaa: merkkaa jomman kumman puoleiset nauhat päistä teipillä. Helmien pujottamisen jälkeen (tai muutenkin) menee helposti sekaisin, jonka jälkeen punokseen voi tulla virhe. Kun nauhat on merkattu, tältä on helppo välttyä. Kaksivärisessä hihnassa se ei ole ongelma.



Tuossa ylläolevassa kuvassa on tehty solmu helmiä varten, tosiaankin vain yhteen nauhaan (itse teen solmun siihen nauhaan, joka on sillä hetkellä pisin). Kantapään kautta olen oppinut, että siihen tosiaan kannattaa tehdä se solmu, tai helmet vaeltaa missä sattuu. Punomista voi jatkaa tämän jälkeen ihan normaalisti jonkin aikaa ja sitten pujotella helmet punoksen päälle. Tee myös helmirykelmän loppuun solmu ja jatka punomista normaalisti.



Helmirykelmiähän saa laittaa ihan oman maun mukaan, mutta itse teen aina näin: lukosta noin 10cm päähän ensimmäinen helmirykelmä, jossa on kolme isompaa helmeä. Siitä vähän päälle viiden senttimetrin päähän helmirykelmä, jossa on yksi isompi helmi. Hihnan päähän taas helmirykelmä, jossa on yksi pidempi helmi tai useampi isompi. 


Lopetukseksi tosiaan riittää ihan solmu ja nauhat voi jättää hapsuksi siihen perään. Tasoita nauhojen pituus ja polta päät, jotta eivät purkaudu.

maanantai 25. toukokuuta 2015

Lenkillä







Ollaan nyt viimeaikoina ahkerasti lenkkeilty Veeran ja Tino-nahkan kanssa läheisillä luontopoluilla. (Jee, täältä löytyi sellaisiakin! Ehdinkin jo puoli vuotta ihmetellä, missä ne Neulamäen kuuluisat lenkkimaastot sijaitsee ja omin avuin en varmaan olisi niitä koskaan löytänytkään...)

Molemmat pojat ovat nyt pahimmassa murkkuiässä ja lenkkeilyt on yhdistetty myös ihan perus hihnakäytöksen ja kontaktin opetteluun. Frodon korvat tuntuu surkastuvan olemattomiin heti kun vaan astutaan ovesta ulos ja hihnassa kiskotaan pääsääntöisesti kuin höyryveturi. Joo, ei vetele tämä peli. Hihnakäytökseen alan nyt jatkossa puuttua sillä, että suunta vaihtuu heti jos koira vetää johonkin suuntaan. Pysähtely ei ole meillä toiminut. Ongelmallista on, että Frodoa ei enää nykyään kiinnosta namit pätkääkään kun ollaan pihalla. Vielä vähemmän silloin, kun vastaan tulee kiinnostava ihminen tai koira ja silloin saa hävetä silmät päästään, kun tuo yksi suunnilleen hirttää itsensä. Jospa kokeillaan siirtyä hetkeksi taskuruokinnalle ja katsotaan, olisiko siitä apua.

lauantai 16. toukokuuta 2015

Varkaus KV


Pelätty näyttelypäivän aamu koitti viimein. Olen siis jo monta viikkoa nähnyt vaikka minkälaisia painajaisia siitä, mikä voi unohtua/mennä pieleen ja viime yökin meni lähinnä sängyssä pyöriessä. Varkauteen ajeltiin heti aamulla ja jäätiin odottelemaan kehän alkua hyvin vilpoisassa säässä. Onneksi ei sentään satanut. Frodo oli peräti ensimmäinen koira kehässä, mikä osaltaan aiheutti paineita. Hyvin kuitenkin selvittiin.


Frodo esiintyi todella hienosti (jopa pöydällä!) ja arvostelussa luki näin:

Tavattoman miellyttävä pää ja ilme. Kaunis kaula. Pennun pehmeys näkyy vielä selkälinjassa. Hyvä rintakehän muoto ja pituus. Riittävät kulmaukset. Melko pyöreät tassut. Hyvä luusto. Oikein hyvät sivuliikkeet. Saa vielä tiivistyä edestä. Hyvä turkki. Mukava luonne.

Tuloksena KP ja ROP-pentu (ainoina pentuluokan osallistujina). Tuomarina Tuula Pratt.

torstai 14. toukokuuta 2015

Punkkeja, mätsäreitä ja tokoa

Kesä on selvästi tulossa ja valitettavasti tuo mukanaan epämiellyttävät vieraat. Olen saanut nyppiä Frodosta punkkeja parin viikon aikana enemmän, kuin keskimäärin koko kesänä. Kuopiossa tämä siis on varmaankin ihan normaali punkkivuosi, mutta Joensuun seudulla vastaavia punkkimääriä muistan viimeksi olleen tasan kymmenen kesää sitten.

Ensihätään keittelin itsetehtyä punkkikarkoitetta. Haju on ainakin tyrmäävä, mutta toimivuudesta en menisi ihan takuuseen. Ihoon kiinnittyneiden punkkien määrä on kyllä vähentynyt, mutta kun ne eivät kiinnity, niitä mönkii sitten vapaana pitkin koiran turkkia ja sitä kautta ympäri asuntoa. Ajatus punkeistä petikaverina ei oikein houkuttele, joten kunhan ylihuominen näyttely on ohi niin tökkään Frodolle Exspotin niskaan. Kuolevatpahan kertaheitolla ja minäkin voin nukkua yöni rauhassa.


Varkauden näyttely on tosiaan jo ylihuomenna ja kriiseilen, kun Frodolla on ihan mieletön punkin jättämä reikä silmän yläpuolella. Siis ekaa kertaa kahteentoista vuoteen punkin irrotuksesta jää kunnon vertavuotava kraateri, näkyvälle paikalle ja tottakai juuri ennen näyttelyä. Ei voi taas olla muuta kuin miun tuuria :D Mutta jospa me nyt kuitenkin kehdataan sinne kehään mennä, kun ollaan siitä lystistä maksettukin.

Kehäkäytöstä ollaan käyty harjoittelemassa ahkerasti. 7.5. pyörähdettiin Hukka-Putken mätsäreissä, tuloksena PUN-.


Tänään taas käytiin Collieyhdistyksen ulkomätsärissä, vaikka sää oli ihan kamala. Paikalle oli tästä huolimatta eksynyt runsaasti porukkaa, joten melkein kolme tuntia jouduttiin värjöttelemään sateessa ja tuulessa. itse olin ihan umpijäässä ja melkein toivoin jo jääneeni kotiin. Tuloksena PUN- ja palkinnoksi superkurainen turkki ;) Toivomme siis hieman parempaa säätä Varkauteen.



Tokokurssikin tosiaan ollaan aloitettu ja edistystä tapahtuu. Seuraaminen on kuulemma "liian hyvää" tuon ikäiselle koiralle, eli palataan vähän taaksepäin ja tehdään lyhyitä seuraamispätkiä kunnon palkalla, jotta into säilyy jatkossakin. Frodo on nyt myös turhan orientoitunut seuraamiseen, joten jäävistä liikkeista tulee ihan takuuvarmasti ongelma. Liikkeestä maahanmenoa ollaan jo vähän harjoiteltu, mutta seuraamisesta se ei vielä onnistu. Onneksi sillä ei ole mikään kiire.

Paikallaolot sujuvat jo suhteellisen hyvin, joten nyt vaan pidennetään aikoja ja harjoitellaan eri paikoissa, häiriötä lisätään pikku hiljaa. Seuraava isompi asia, jota aletaan työstää on nouto. Kapulan pitoa on jo jonkin verran tehty, mutta sekin on vielä aika vaiheessa. Hiljaa hyvä tulee! On kyllä ihan parasta katsoa, miten pikkumies tekee aina ihan fiiliksissä töitä, joten motivaatiosta ei ole pulaa.


Palkkaamiseen saan kyllä itse kiinnittää jatkossa huomiota. Tai olen vähän jumahatanut palkkaustyyliin nami naamaan ja that's it. Kössille kun kehuilla ei ole juuri mitään merkitystä, vaan se ruoka on se juttu jonka takia tehdään töitä (jos tehdään...). Frodo taas varmasti arvostaisi enemmän sitä, että ohjaajakin olisi ihan fiiliksissä onnistuneesta suorituksesta ja revittelisi ihan kunnolla lelun kanssa. Muutenkin tuo lelupalkka on itselle niin uusi juttu, että käytän sitä vähän arkaillen siinä pelossa, että koira kyllästyy leikkimiseen tai väsyy koko touhuun.

sunnuntai 3. toukokuuta 2015

Vapun viettoa

Vappu meni mukavissa tunnelmissa Ylämyllyllä. Perjantaina pyörähdettiin Josepan perinteisessä vappumätsärissä Frodon kanssa, tuloksena PUN4. Kyseisen seuran vappumätsärit vuodelta 2006 ovat jääneet erityisen hyvin mieleen, sillä olimme Kössin kanssa ihan ensimmäistä kertaa kehässä harjoittelemassa viralliseen näyttelyyn. Itse oli lähes 40 asteen kuumeessa ja Kössiä ei kiinnostanut koko touhu pätkääkään, joten sininen nauha saatiin. En tällöin edes tiennyt, että myös sinisen nauhan saaneet pääsisivät jatkoon, joten tuli hieman yllätyksenä että meitä huudeltiinkin vielä kehään. Noh, nopeasti fleksissä Kössin sinne raahasin ja luonnollisesti meidät käteltiin heti ensimmäisinä ulos ;) Oi niitä aikoja...


Frodo sai tuosta mätsäristä palkinnoksi herkkuja, mutta ne hävisivät jo parempiin suihin... Lauantaina nimittäin lähdettiin veljen kanssa käväisemään kaupungilla ja Kössi oli sillä välin taas tehnyt tuhmuuksia. (Yritän kirjoittaa tästä vielä erillisen postauksen, kerrottavaa valitettavasti riittää.) Jätin nimittäin reppuni roikkumaan tuolille, jonka Kössi oli kaatanut, saanut repun vielä jotenkin avattua ja lisäksi vielä kussut sen päälle. Pakkaukset löytyivät atomin kokoisena silppuna ympäri asuntoa, joten sanomattakin selvää, mihin kaikki syötävät olivat hävinneet. Mitä tuon dementoituneen höppänän kanssa voi oikein tehdä...



Frodo täyttää ensi keskiviikkona seitsemän kuukautta ja kahden viikon päästä ollaan menossa Varkauden näyttelyyn korkkaamaan pentuluokka. Näiltä näkymin käydään näyttäytymässä myös Savonlinnassa 6.6. ja Alavudella 14.6. Huomenna alkaa myös tokon jatkokurssi, jossa päästäänkin sitten treenailemaan uusia alokasluokan liikkeitä. Ties vaikka syksyllä mennään jo kokeeseen ;)