torstai 24. joulukuuta 2015

Kun jalat eivät enää kanna, on aika lähteä lentoon



Kaivajan Kössi 
28.10.2002 - 24.12.2015

sunnuntai 6. joulukuuta 2015

Harrastusrintamalta ei mitään uutta

Kuten aiemmassa postauksessa lupasinkin, kerronpa vähän meidän rallykurssista ja yleisesti kuulumisista treenirintamalla. Tai vähän ja vähän, tiedossa on pitkä avautumispostaus.


Rallyssä oli tosiaan tavoitteena mennä ihan kisoihin asti tämän vuoden puolella. Saatoin jossain ehkä mainita, että suunnitelmissa oli Jyväskylän kisat loka-marraskuun vaihteessa, mutta eipä sitten mentykään. Siihen oli oikeastaan parikin syytä. Toinen oli puhtaasti oma jännittämiseni. Saatoin mennä ihan sekaisin treeneissäkin, jos tehtiin kokonaista rataa ja ohjaaja oli vieressä katselemassa. Siis apua, en kai mie Kössin kanssa ikinä treeneissä jännittänyt? Kylläpä sitä ollaan vajottu alas. Tosiaan kun tuolla kurssilla oli vain ohjaaja ja kaksi muuta koirakkoa meidän lisäksi, niin huh...

Rallyssä on vielä niin paljon muistettavia yksityiskohtia ohjaajan osalta ja olisin varmasti koepaniikissa mennyt sössimään kaiken vielä pahemmin kuin treeneissä :D Esimerkiksi otan usein huomaamattani turhia askeleita kylteillä, joista saattaa helposti kokeessa rapsua miinuspisteitä. Samoin hihna kiristyy välillä ihan huomaamatta (se on muuten yllättävän vaikeaa pitää täysin löysällä tappijalkaisen koiran kanssa ilman että se sotkeutuu jalkoihin!) Rutiinia siis tarvitaan. Ja ennen kaikkea henkistä valmentautumista.


Syy numero kaksi. Täysin penkin alle menneet möllikisat. Kurssin yhteydessä järjestettiin ihan leikkimieliset möllit, johon tuli koirakoita muistakin treeniryhmistä. Yhteensä koirakoita oli ehkä kahdeksan, ja koska kyseessä oli ihan yksityiset möllit ei paikalla ollut yleisöäkään. Noh, Frodollehan tämäkin häiriö oli liikaa ja radalla se lähinnä tuijotteli ympärilleen ja haisteli maata. Miulla nyt oli luonnollisesti pakka ihan sekaisin tästä Frodon keskittymättömyydestä ja ohjasin ihan miten sattuu. Maaliin asti sentään päästiin. Meidät oli kuitenkin hylätty jo lähdössä, sillä Frodo oli ylittänyt lähtölinjan ennen lähtölupaa :D 65 pistettä saatiin teoriassa, ehkä vähän löysemmällä arvostelulla kuin oikeissa kisoissa.


Sitten niihin virheisiin. Vinoa perusasentoa tuli monella kyltillä ja vasta nyt itsekin havahduin ongelmaan. Eihän Frodo käytännössä koskaan istu suorassa, rallyssä se pieni vinous vielä menee mutta tokossa vaaditaankin jo vähän enemmän. Plus sitten tulee noita ihan naurettavan vinoja perusasentoja, josta napsahtaa rallyssakin se -1p. Olen kyllä ollut niin lepsu tämän suhteen ja valmiiksi huono asento on lähtenyt huononemaan entisestään, kun koiralla ei ole mitään kriteereitä sen suhteen.

Ongelmia perusasennon kanssa meillä on ollut koko ajan. Nimenomaan jalkaa vasten painaminen ja etenkin selän taakse kiertyminen (=vinous) ovat tuottaneet eniten harmaita hiuksia. Vähän tuntuu, että kohta aloitetaan koko perusasennon treeni alusta. Valitettavasti on vaan huomattavasti vaikeampi korjata huonosti opetettua asentoa, kun opettaa alusta asti kunnolla. Pitkä prosessi todennäköisesti edessä ja onpahan opittu taas kantapään kautta sitten seuraavaa koiraa ajatellen.

Mmmmaahan.

Myös liian innokas maahanmeno on ongelma. Frodo tarjoaa yleensä aina ensimmäisennä maahanmenoa, vaikka olisi istumistehtävä. Tässä pitää nyt vaan selkeyttää käskytyksiä istumisen ja maahanmenon eron suhteen ja tehdä paljon enemmän niitä istumisia. Sitten pitäisi vielä ottaa se seisomisen opettaminen mukaan kuvioihin.

Tokoa ei olla treenattu juuri ollenkaan. Osittain sen takia, että paikkallaolo levisi kesällä kokonaan Frodon häiriöherkkyyden takia ja koska se on uusien tokosääntöjen mukaan niin keskeinen liike kokeessa, että haluaisin nyt varmasti opettaa sen kunnolla. Nyt kun käytiin rallyssa, ei ollut ylimääräistä rahaa tokokurssiin. Siitäpä pääsemme seuraavaan ongelmaan, nimittäin koiraharrastuksen kalleuteen.

Frodo treenaa tokoa. Ja viisaus loistaa ;)

Sitä haluaisi harrastaa tokoa, rallya ja ehkä nyt myös aloitella agilityä, mutta näin rahoissa kieriskelevänä opiskelijana päälle 100 euroa per kurssi pistää miettimään kahteen kertaan. Katselin juuri agilityryhmien hintoja ja aika keskivertosumma täällä on 100e kuussa (neljän kerran kurssi). Toko maksaisi noin 70e kuussa, rallyn valkkaryhmäpaikka voisi irrota jopa 35 euron kuukausimaksulla. Äkkiä siihen saisi uppoamaan päälle 200 kuussa plus tietysti vielä näyttelyiden ilmomaksut siihen päälle.

Toki täällä olisi koiraseura, joka järjestää kaikkien mainitsemieni lajien koulutuksia, mutta a) treenipaikka on melko kaukana ja bensallakin on hintansa, b) ryhmiin pääsemiseksi vaaditaan tietty määrä talkoopisteitä ja c) ei ole varmaa, mahdutko siitäkään huolimatta ryhmiin. Toista se oli kymmenen vuotta sitten (nyt kuulostan ihan joltain vanhalta mummolta, mutta vanhat hyvät ajat kunniaan). Seuran jäsenmaksulla, joka oli vain 12e vuodessa, sait käydä kaikissa koulutuksissa, mitä vaan oli tarjolla. Toki nykyään onkin lämmitetyt keinonurmihallit, jotta treenaaminen olisi mukavempaa (ja kalliimpaa), mutta kyllä sitä ennenkin pärjättiin ulkona lähes säällä kuin säällä ;)

Summa summarum, pidetään todennäköisesti taukoa kaikesta nyt joulukuun ajan ja mietiskellään miten treenaillaan ensi vuonna. Ensi vuoden näyttelykalenteri on jo alustavasti katsottu (näin jälkiviisaana pitää todeta, että Kajaaniin olisi voinut jättää ilmoittamatta) ja helmikuussa olisi myös täällä Kuopiossa rallykisat, joihin yritetään tähdätä. Eiköhän tuossa ole jo suunnitelmaa näin alkuun :) Katsotaan saadaanko toteutumaan.

perjantai 27. marraskuuta 2015

Viralliset terveystarkit

Nyt on tälläinenkin uusi asia koettu koiranomistajana. Tiistaina suunnattiin vakioeläinlääkärimme vastaanotolle heti aamusta. Odotushuoneessa Frodolle laitettiin silmätipat ja itse sain täytellä nivaskan lomakkeita - joista suurin osa osoittautui tarpeettomaksi, koska olin täyttänyt sähköisen terveyslähetteen Omakoirassa jo etukäteen.


Saimme odotella silmätippojen vaikutusta puolisen tuntia, jonka jälkeen eläinlääkäri peilasi silmät. Frodosta toimenpide oli hurjan jännittävä ja se yritti kovasti peruuttaa tutkimuspöydällä karkuun outoja valoja ja laitteita. Silmistä löytyi jotain pieniä arpeumia (ei hajuakaan, mistä olisivat tulleet), mutta ei perinnöllisiä silmäsairauksia. Samalla koplattiin polvet, jotka olivat nekin priimaa eli 0/0.



Sen jälkeen siirryttiin rötgenhuoneeseen, jossa Frodo rauhoitettiin kuvia varten. Ensiksi otettiin lonkat ja sitten kyynärät. Oli kyllä jännittävää odotella kuvien ilmestymistä ruudulle.




Eläinlääkäri ei lähtenyt kuvia sen kummemmin arvoimaan. Lonkat perinteiset corgin lonkat, eli joko D:t tai C:t. Kyynäristä sanoi vasemman nivelen olevan väljempi kuin oikean.

Sittenpä alkoi lausunnon odottelu Kennelliitosta. Ehdin jo parisen päivää kuvitella kaikenlaisia kauhuskenaarioita ja etenkin tuo vasemman kyynärän arvio pelotti. Todellakin ne näyttävät aika eriparisilta kuvissa jo ihan maallikon silmään. Odottavan aika on pitkä... Kävin tiistain, keskiviikon ja torstain aikana jatkuvasti Omakoirassa lausunnon toivossa.

Tänään se sitten tuli. Lonkat C/C ja kyynärät 0/0. Lonkat olivat jopa positiivinen yllätys ja tuo kyynärä piristi päivää kummasti. Agilityharrastuksen aloitusta mietiskellään vielä tästä huolimatta. Agility on kuitenkin kuormittava laji varsinkin etupäälle ja veikkaan että tuollainen väljä nivel saattaa kehittää helpommin nivelrikkoa. Katsellaan rauhassa, mihinkäs tässä kiire on.

keskiviikko 25. marraskuuta 2015

Näyttelyvuoden päätös

Näyttelyvuosi oli hyvä päättää kaksipäiväiseen Jyväskylä KV:hen.

Frodo ja Retu-veli

Lauantaille oli ilmoitettu huimat 50 pemua, sillä englantilainen kasvattajatuomari Liz Cartledge varmasti houkutteli porukkaa paikalle. Junioriluokassa oli peräti yhdeksän urosta, joista Frodo oli hienosti JUN ERI4.

13 months. Very smart young dog. In good form, splendid coat and condition. Well muscled quarters. Responded well to his handler standing and moving. Could be a shade more masculine.



Sunnuntain koiramäärä oli vain puolet lauantain määrästä ja junnu-uroksiakin oli vain kolme - kaikki vieläpä veljeksiä. Sunnuntain tuomari oli Harri Lehkonen, joka ilmeisesti arvosteli pemuja ensimmäistä kertaa kunnolla, joten se voi selittää vähäisen koiramäärän.


Frodo jälleen kerran säikähti tuomaria pöydällä ja luimisteli sen jälkeen aina kun tuomari lähestyi, joten siitä tuli arvosteluun syystäkin mainintaa. Siitä huolimatta meille näytettiin punaista lappua ja lopullinen tulos oli JUN ERI2. SA jäi saamatta kehittymättömyyden takia, kuten myös lauantaina.

Hieman tottumattomasti esiintyvä ja kesken kehityksen oleva nuori uros. Oikeat mittasuhteet päässä ja rungossa joiden tulee vielä vahvistua. Hyvä yleislinja. Oikea-asentoinen häntä. Hyvä turkki ja väritys. Liikkuu ryhdikkäästi.



Summa summarum, tänä vuonna pyörähdettiin pentuluokassa neljä kertaa, joista kolmesta KP ja kaksi kertaa ROP-pentu. Junioriluokassa puolestaan esiinnyttiin seitsemän kertaa. Tuloksena kaikista ERI, kaksi kertaa SA sekä lisäksi niiltä kerroilta SERT ja vara-SERT. Ihan hyvä aloitus näyttelyuralle! Pieni sinttihän Frodo on muihin uroksiin verrattuna, mutta kyllä sillä on raamit muuten kohdallaan. Omaa silmää ainakin miellyttää ja sehän se on pääasia ;)

Pitkän pohdinnan tuloksena ja ihan viime tipassa ilmoitin sen Kajaanin näyttelyyn, joka on tammikuussa. Mennäänpähän harjoittelemaan miestuomarin käsittelyssä oloa, se kun tuntuu olevan Frodolle ikuinen hankaluus.

torstai 5. marraskuuta 2015

Kössi 13 vuotta!

Tämä postaus tulee hieman myöhässä (kiitos opiskelukiireitteni), sillä Kössi vietti kolmetoistavuotispäiväänsä jo 28.10. Vielä kaksi kuukautta sitten vaikutti todella epätodennäköiseltä, että tätä päivää tullaan viettämään näin iloisissa merkeissä, mutta niin siinä kuitenkin kävi. Oikeastaan Kössi ei ole pitkiin aikoihin ollut näin pirteä, mitä se on nyt ollut tuo gapapentiinilääkityksen aloittamisen jälkeen. Tottakai tämän kunniaksi piti tietenkin tehdä isompi kakku kuin viime vuonna.




Kakku on tehty samalla tyylillä kuin viimekin vuonna, eli murekepohjaan jauhelihaa ja riisiä, täytteeksi ja koristeluksi maustamatonta perunamuusia. Koristeena myös kananmunasiivuja, koirankeksejä ja purutikkuja. Tänä vuonna kakku väriä pintaansa pinaatista ja kerroksia oli yksi enemmän kuin viime vuonna. Jos ensi vuoteen vielä päästään niin sitten onkin jo neljäkerroksinen kakku tiedossa ;) (Tarkistin muuten KoiraNetistä, että vanhuuten kuolleiden beaglejen keski-ikä on 13 vuotta 1 kuukausi. Pitäisiköhän tässä pitää vielä jotkut keski-ikäjuhlatkin?)


Kössi ei tietenkään saanut syödä koko jättiläiskakkua yksin, vaan muillekin riitti osuutensa. Frodollekin maistui hyvin, vaikka normaalisti se nirsoilee. Tai no, yleensä kaikki muu kyllä kelpaa paitsi nappulat. Olen kyllä ihan kädetön tällaisen nirson koiran kanssa. Frodokin saattaa ihan hyvin paastota pari päivää putkeen ja sitten se oksentaa tyhjää mahaa, mikä ei ole niin kiva. Yleensä tällöin sorrun antamaan sille jotain herkkuruokaa, jotta se lopettaisi tuon oksentelun. Ja luulen, että nyt se paastoaa ihan siitä ilosta, että parin päivän syömättömyydellä saa parempaa ruokaa nokan eteen.

Tähänkin nirsoiluun on tullut vaikka mitä vinkkiä. Äiti on sitä mieltä, että minun pitäisi syöttää Frodolle sellaista ruokaa jota se syö mielellään ja isä on taas sitä mieltä, ettei se itseään nälkään tapa. Olen kyllä täysin jälkimmäisellä kannalla, mutta aina jossain vaiheessa sorrun niihin sääliaterioihin, kun Frodo pyörii surkeana ja nälkäisenä keittiössä. Kyllä beaglen omistaminen on vaan helppoa tämän asian suhteen...

Tosiaan minulla on ollut aika kiireinen syksy opiskelujen suhteen ja blogin päivittäminen on jäänyt hieman vähemmälle. Yritän kuitenkin lähiaikoina tehdä treenipostauksen. Rallyn peruskurssihan loppui muutama viikko sitten, enkä ole muistaakseni kirjoittanut juuri mitään meidän treeneistä täällä blogissa. Joten seuraavalla kerralla niistä lisää.

perjantai 16. lokakuuta 2015

Kössi Kuopiossa



Saimme nauttia kokonaisen viikon rasittavan vanhan höppänän seurasta, kun vanhempani suuntasivat syyslomaksi etelän lämpöön.

Sopeutumista on kyllä ollut, sillä Kössillä on omat rutiininsa joita pitää noudattaa. Esimerkiksi se, että tässä talossa ei herätä tasan kello kuusi oli herralle aluksi pieni ongelma. Siellä se surkeana kiersi makuuhuonetta vinkuen ja yritti saada minut ylös. Nyt loppuviikosta se jo ihan kiltisti nukkui kymmeneen asti ja katsoi vielä pahasti, että lenkillekö pitäisi lähteä tähän aikaan.

Syömisrutiinejaan herra ei tietenkään ole unohtanut, vaan aina kun tullaan pihalta sisälle pitää saada joku herkku. Ja ruokaa vaaditaan vähän milloin sattuu, kun normaali hoviruokkija ei ole paikalla... Tuossa se taas yrittää vihjata, että evästä kuppiin kiitos, vaikka se söi tunti sitten. On se ihana hölmö ;)



Frodo on ollut ihan riemuissaan nyt kun Kössi on täällä. Kyllä sen heti huomaa, että koira on laumaeläin ja nauttii toisen lajitoverin seurasta. (Poikkeuksena Kössi, joka luulee olevansa ihminen ja lähinnä ärsyyntyy muiden koirien huomionosoituksista.) Kyllähän se olisi haaveena ottaa Frodolle kaveri, mutta sen aika ei ole ihan pian.




Ja koska BOT-loimet olivat tarjouksessa Peten koiratarvikkeessa, pitihän siihen vihdoin sijoittaa... Alun perin ajattelin ostaa tuon Frodolle, mutta koko tuotti harmaita hiuksia. Mittasin Frodon selän pituudeksi nimittäin 49 cm ja suosituskoko corgille oli isoimmillaankin 43. (Ja Frodo on vielä kaiken lisäksi pieni corgi.)

Koska emme ehtineet mihinkään kivijalkaliikkeeseen sovittamaan ja koot alkoivat verkkokaupasta uhkaavasti loppua, tilasin sitten kompromissina koon 46. Selän pituus siinä on kyllä Frodolle ihan passeli, mutta helmat jäävät aika lähelle maata, kuten corgin mallisella koiralla voikin olettaa. Mutta ei se mitään, loimi mahtuu Kössille erinomaisesti ja Kössi siitä ehkä enemmän hyötyykin. Ihan mielenkiinnolla odotan, onko tällä suotuisaa vaikutusta Kössin liikkumiseen. Kovasti BOT-tuotteita on ainakin kehuttu.

Katsotaan sitten myöhemmin, raaskinko hieman itse tuunata tuota vai myynkö sen eteenpäin ja hankin tilalle vaikka isoimman mäyräkoiramallin tai vaihtoehtoisesti sovitetaan liikkeessä pienempiä kokoja.

tiistai 6. lokakuuta 2015

Frodo 1v






Niin se aika vaan rientää ja rotta täytti jo kokonaisen vuoden. Juhlia vietettiin jo viikonloppuna ja Kössikin sai osansa sankarin kakusta. (Voin muuten luvata, että loppukuussa on tiedossa vielä isommat pippalot kun Kössi täyttää kunnioitettavat 13 vuotta.) Kuvista muuten huomaa beaglen ja corgin eron syömisnopeuden suhteen. Yritin kyllä kovasti saada kuvan, jossa Kössilläkin olisi ollut kakkua lautasella, mutta turha toivo :D Lahjaksi Frodo sai ihanan vinkuvan pehmoketun (tai mitä lie onkaan).

Ensi viikko vietetäänkin erilaisissa merkeissä, sillä Kössi tulee perjantaina viikoksi Kuopioon hoitoon. Toivottavasti pojat osaavat käyttäytyä keskenään, eikä Kössi opettaisi Frodoa pahoille tavoille.

keskiviikko 23. syyskuuta 2015

Muurame RN 13.9.

Pitääpä nyt vihdoin kirjoittaa tästäkin reissusta. Pari viikkoa sitten pyörähdettiin meidän osalta syyskuun ainoassa näyttelyssä eli Muuramen ryhmiksessä.

Junioriluokassa oli kolme koiraa, joista Frodo sai kerrankin kunnian esiintyä viimeisenä. Jes, olipa kerrankin aikaa asetella pöydälle rauhassa. Frodo tönöttikin tosi hienosti, ihan erinomaisen arvoisesti. Nyt karvattomana se on ihan erinäköinen, kun elokuussa Joensuussa. Jalat ja kaula löytyivät karvanlähdön myötä ja todellakin toivon, ettei se kasvata samanlaista pehkoa takaisin jo ihan oman mukavuutensa takia. Vaikka kesä olikin suht. viileä, huomasi että Frodolla on epämukava olo paksussa turkissa.

Jäätiin yksilöarvostelusta suoraan kilpailuluokkaan kahden muun junnun seuraksi, jotka myös saivat ERIt. Frodo osoitettiin yllättäen kärkeen vaaleanpunaisen lapun kera.


Paras uros kehään pääsi kuusi koiraa. Kaksi käteltiin pois ja ihme kyllä oltiin vielä mukana. Neljän parhaan joukkoon jäi meidän lisäksi veteraani, valio ja avoimen luokan uros, joten ainakin vara-serti oli tässä vaiheessa varma.

Niinhän siinä sitten kävikin, että Frodo oli PU4 ja saatiin myös se vara-SERT ;)

Miellyttävä kokonaisuus. Erittäin kaunis pää. Hyvä kaula ja ylälinja. Hyvä rintakehä ja eturinta. Tasapainoinen raajarakenne. Liikkuu hyvin. Turhan korkea-asentoinen häntä. Miellyttävä käytös.

Tuomarina Leila Kärkäs.



Näyttelypaikan maisemat olivat aivan loistavat, sillä se sijaitsi laskettelukeskuksen huipulla. Eipähän ollut vaikeuksia päättää, missä se pakollinen palkintoposeeraus otetaan. Kuvista kiitos Piialle!

tiistai 8. syyskuuta 2015

Frodo 11kk







Frodo täytti toissapäivänä kokonaiset 11 kuukautta. Sen kunniaksi otettiin pakolliset pönötyskuvat. Tarkoitus oli myös ottaa riehumiskuvia jo ihanan syksyisissä maisemissa, mutta tottakai juuri silloin alkoi ripeksiä. Joku toinen kerta sitten!

Frodo aloitti tosiaan rallytokon alkeiskurssin ja kuten arvelinkin, se on ohjaajalle ihan käsittömättömän hankala laji. Miten vaikeaa voikaan olla laskea askeleita ja ohjata koiraa samalla?! Tai olla ottamatta niitä turhia askeleita silloin kun ei pitäisi... Hihnakin on koko ajan Frodon jalkojen alla, koiran mataluus tuo tähän kyllä omat lisähaasteensta. Ennen kurssia kunnianhimoisesti suunnittelin, että korkataan kokeet vielä tämän vuoden puolella, mutta saahan nähdä :D Onneksi tässä ei ole kiire mihinkään.

sunnuntai 23. elokuuta 2015

Jääthän vielä hetkeksi

Minun onkin jo pitkään pitänyt kirjoittaa postaus Kössin eroahdistuksesta ja nyt varmaan onkin korkea aika, kun se jo toistamiseen meinasi päästä hengestään.


Kössihän on kärsinyt eroahdistuksesta ainakin reilun vuoden. Veikkaan, että se liittyy vanhenemiseen ja dementiaan. Kössillä kun on ihan selviä muistiongelmia esimerkiksi syömisen suhteen ja se saattaa vaatia ruokaa jatkuvasti. Se hänelle sallittakoon ;) Yksinolotkin sujuvat useimmiten hyvin. Joskus kahdeksan tunnin työpäivänä koira on kuorsannut koko päivän tyytyväisenä, joskus taas vartin kauppareissun aikana se on keksinyt jotain viisasta.

Aina siis saa jännittää, mitä tapahtuu, kun ulko-oven sulkee. Joskus on lehdet silppuna, joskus tavarat vedetty alas pöydiltä ja joskus ruokapönttö on auottu ja ahmittu niin paljon kuin mahaan menee. Tämän suhteen ollaan koko ajan yritetty olla tarkkana. Etenkin ruoka saa Kössin liikkeelle ja jos jotain vähääkään syötäväksi kelpaavaa unohtuu sen ulottuville, se on 100% varmuudella kadonnut parempiin suihin.


Aloitetaan vaikka sillä, että toukokuussa Kössi söi työpäivän aikana paketillisen suklaata. Suklaa oli paketissaan muovipussissa eteisen pöydän takaosassa. Eipä olisi tullut mieleenkään, että seälkävaivainen vanha koira sen sieltä voisi jotenkin keplotella, mutta kyllä se oli onnistunut. Hienosti oli avannut käärepaperitkin ja syönyt suklaat viimeistä konvehtia myöten. Kotona odotti tärisevä ja läähättävä koira (taisi olla muutamat ripulitkin matolla). Soitto eläinlääkäriin, joka oli sitä mieltä ettei enää ole hyötyä oksettaa. Purkillinen lääkehiiltä naamariin ja ei auttanut kuin odottaa. Suurella säikähdyksellä (ja ripulilla) onneksi selvittiin.



Pari muutakin unohdusta kävi tämän jälkeen, vaikka kovasti yritettiin pitää kaikki ruoka piilossa. Kerran veljeni jätti sänkynsä alle tuollaisia pika-ateriapusseja ja tottakai Kössi ne oli sieltä bongannut. Näitä se ei ollut jaksanut syödä kuin muutaman, kun ruuat olivat kuiva-aineita, jotka oli tarkoitus keittää melko suureen määrään vettä. Tästä episodista selvittiin ihan muutaman päivän masiivisella juomisella, janoinen se kyllä olikin.

Kerran se taas sai keploteltua biojäteastian astian alas, kun roskiksen vetolaatikko jäi auki. Tästä ei ollut sen kummempia seuraamuksia siivoamista lukuunottamatta. Paitsi Kössi tietenkin on yrittänyt tämän jälkeen päästä yksinollessaan roskiskaappiin käsiksi, sen huomaa ovessa olevista naarmuista. Kyseessä on suhteellisen korkealla oleva vetolaatikko, joten ei tullut mieleenkään että se saattaisi jotenkin saada sen itse auki. Valitettavasti viime sunnuntaina se viimein onnistui, jolloin roskiksessa sattui olemaan grillikyljen luita. Eipä tarvitse arvata, mihin ne olivat päätyneet.


Sunnuntaina ihan vain seurailtiin koiran vointia. Oksentelua ja ripulointia oli, mutta ei vielä huolestuttu, kun koira kuitenkin söi ja joi ja tavaraa tuli ulos. Maanantaina päivällä Kössi sitten lopetti syömisen ja juomisen. Edes jugurttipurkkia ei suostunut nuolemaan! Tämä oli äärimmäisen huolestuttavaa, onhan kyseessä koira jolle ruoka maistuu ihan liiankin hyvin. Päivystyksessä suolisto kuvattiin. Tukosta ei onneksi löytynyt, mutta parafiiniöljyä saatiin varmuuden vuoksi. Samalla Kössi nesteytettiin niskanahan alle ja kotona vielä pakkosyötettiin sille kipulääke. Nesteytys näytti auttavan ja seuraavana päivänä ruokakin jo maistui.

Seuraavat päivät Kössi oli kuitenkin aika vaisu ja vaikutti kivuliaalta. Ajateltiin tämän johtuvan ihan ripuloinnista ja oksentelusta. Kipuilu kuitenkin paheni päivä päivältä ja se oli ihan kamalaa seurattavaa. Rimadyl kyllä auttoi jonkin aikaa, mutta ei tarpeeksi. Perjantaiyönä katselin itkien tuskissaan tärisevää, läähättävää ja vaeltelevaa koiraa ja oikeastaan jo päätin, että seuraavana aamuna lähdetään käymään eläinlääkärillä viimeisen kerran. Kipulääkkeen vaikutettua Kössi onneksi rauhoittui ja sai nukuttua, itse valvoin aamuun asti.

Aamulla soitto heti päivystykseen ja aika saatiin parin tunnin päähän. Kössi oli jo hieman paremman oloinen tässä vaiheessa, joten olin kuitenkin toiveikas. Eläinlääkäri tunnusteli vatsan, eikä se enää aristanut. Sitten kuunneltiin sydän ja keuhkot. Sivuääni kuuluu edelleen, mutta siinä ei ole tapahtunut muutosta ja keuhkot kuulostivat oikein hyviltä. Takajaloissa refleksi on vasemmalla puolella hieman huonompi, ja itse asiassa sen voi huomata jo takajalkojen lihasten kokoa silmämääräisesti vertaamalla. Lannerangan alueelta löytyi selviä kipupisteitä, mikä ei oikeastaan yllättänyt. Varmasti Kössi on joutunut tekemään töitä ihan ihmeellisissä asennoissa tuota korkeaa roskiskaappia aukoessaan ja selkähän sillä valitettavasti kipuilee vähemmästäkin.


Päätettiin, että kokeillaan vielä gabapentiiniä tuohon selkäkipuun. Sitä käytetään koirilla usein kroonisen kivun hoitoon erityisesti nivelrikkotapauksissa. Kössillähän ei koskaan selvinnyt, mikä sen selässä varsinaisesti on vialla, kipulääkkeen voimalla on menty. Gabapentiiniä Kössi saa nyt liuoksena aamuin illoin 0,8ml eli 40mg annos. Sen lisäksi se saa päivittäin 50mg karprofeenia kuurina näin alkuun. Rimadyl loppuikin aika sopivasti, joten nyt käytetään pari kesää sitten Hipun kynsitapaturmasta ylijääneet Norocarpit. Sydänlääkkeenä jatketaan 5mg Fortekoria.


Vielä lauantaina Kössin vointi ei valitettavasti ollut yhtään parempi. Iltapäivällä se taas tärisi kivusta ja laski kahdesti alleen, niin paljon siihen ilmeisesti koski. Tässä vaiheessa mietin oikeasti, että teinkö kuitenkin väärän ratkaisun kun suostuin vielä viimeisenä oljenkortena kokeilemaan tuota lääkettä.

Sunnuntaina Kössi alkoi kuitenkin olla jo normaalin oloinen ja mikä parasta, sen silmiin alkoi taas palata elämänilo. Vielä en kuitenkaan uskalla olla kovin optimistinen. Mennään päivä kerrallaan ja hyväksytään se fakta, että nyt eletään ihan viimeisintä jatkoaikaa.

sunnuntai 16. elokuuta 2015

Prinssinakki sairastaa

Tänään piti olla lähtö Kajaanin ryhmikseen, mutta se peruuntui ihan viime hetkellä. Frodo alkoi kakoa yöllä ja aamulla se kuulosti jo sellaiselta köhältä, että katsottiin viisaammaksi jäädä kotiin. Menetetty ilmomaksu hieman harmittaa näin köyhänä opiskelijana, mutta minkäs teet. Kennelyskää on nyt ilmeisesti liikkeellä ja todennäköisesti Frodo on saanut tartunnan viime viikolla Joensuussa.



Viime päivät onkin menneet Frodon turkin kimpussa. Siltä nimittäin lähtee karvaa - ja paljon muuten lähteekin. Jotenkin vaikea käsittää, että sillä ylipäätään on vielä turkki tuon irtokarvamäärän perusteella. On se ehkä vähän kevyemmän näköinen kuin viikko sitten? Alla samalla virallinen 10 kk poseeraus.


Toivotaan nyt, että tämä yskä menee äkkiä ohi. Ensi viikolla ei onneksi ole mitään, niin Frodo saa ihan rauhassa lepäillä kotosalla. 26. päivä aloitetaan sitten ihan uuden lajituttavuuden eli rallytokon parissa, jos Frodo nyt on terve siihen mennessä. Veikkaan, että siinä lajissa ohjaajalla on enemmän pää pyörällä kuin koiralla.