Kiirettä pitää

Ausseista on palattu tuttuihin ja turvallisiin Suomen piireihin.

On taas tämä bloggaaminen vähän jäänyt kun on koulutöitä vaikka muille jakaa. Yhdistelmätutkinnon suorittaminen ei aina ole niin herkkua, varsinkin kun kaikki projektit sattuu just keväälle. Homman nimihän on siis tämä, että ammatilliselle IB puolelle pitää kirjoittaa 3000 sanan essee tuotesijoittelusta, tehdä noin kymmensivuinen dokumenttikässäri westerneistä, tehdä lyhytelokuva tarvittavine raportteineen sekä suullinen 10 minuuttia pitkä analyysi elokuvasta Miehuuskoe.

Sen lisäksi miulla alkaa keväällä YO-kirjoitukset yhteiskuntaopin merkeissä ja oon vielä saanu itsenäisiä videoprojekteja survottua tähän ennen joulua peräti kaksi kappaletta. Niin ja oon lähdössä Taitaja 2013 ammattitaitokilpailuun, joten siihenkin on muutama harjoitustyö tehtävä ennen varsinaista koitosta.

Hukkapätkän sivut ovat siis edelleen aika pahasti vaiheessa, mutta antakaa armoa. Katselen jos saisin joululomalla jotain aikaseksi niidenkin osalta.

Mitä nyt koiriin tulee, meillä menee pääsääntöisesti hyvin. Hippu on samanlainen hullu kuin ennenkin ja Kössi lönksyttää edelleen. Joskus kolmella, joskus neljällä jalalla. Tässä valitettavasti ollaan menty sinällään huonompaan suuntaan, kun nykyään meillä onnutaan molempia jalkoja vuoron perään. Eli vikaa löytyykin ilmeisesti selästä, jolle ei nyt paljoa voi tehdä. Koira on muuten pirteä ja juokseekin ihan omasta halustaan, joten kipuja sillä ei pahemmin näyttäisi olevan. Seuraillaan tilannetta ja toivotaan että ei tästä paljoa pahenisi. Tulihan tuolle herralle jo yhdeksän vuotta täyteen lokakuussa, niin kyllähän sillä alkaa jo vanhuuden vaivoja olla.

Viime sunnuntaina oltiin kennelkerhon pikkujoulussa ja täytyy sanoa että huomaa täysin tippuneensa kärryiltä uusien ihmisten suhteen, kun ei ole voinut treeneissä tai missään käydä. Vanhoja tuttavuuksia ei pahemmin oikeastaaan näkynyt. Tuottaahan se tuskaa kun ei pääse puuhastelemaan agilityn pariin vielä moneen moneen vuoteen, kun opintojen takia aikaa uudelle harrastuskoiralle ei pahemmin ole. Pahinta tässä on, että miulla on ollut ihan hirveä koirakuume kesän lopusta alkaen ja aina eksyn jollekin kennelin sivulle ihastelemaan pentuja :D Ihan tyypillistä minua...

Tähän on onneksi tulossa lievitystä ensi keväänä, kun Hippu olisi tarkoitus astuttaa Pupella seuraavista juoksuista. Kun viimeksi ei ihan tärpännyt, toivotaan että nyt olisi parempi tuuri ja saataisiin pikkuriiviöitä nurkkiin juoksemaan. Ehkäpä siitä sitten narttupentu jää kotiin kasvamaan ;)   

Australiassa

That's right. Two months in Australia. Tuolta voi kayda lukemassa kuulumisia http://ayersrockblog.blogspot.com/.

Yllätys yllätys

Vaikka tämä ei nyt niin isona yllätyksenä tullutkaan: Hippu käytettiin tänään ultrassa ja todettiin että pentuja ei ole tulossa. Kuten aiemmin mainitsin Hipun maha näytti erittäin pieneltä ja sekin kasvu mikä oli silmin havaittavissa johtui paremmasta ruokinnasta. Iso pettymyshän tämä oli itse kullekin, mutta elämä jatkuu. Mamma joutuu kyllä nyt kunnon laihdutuskuurille kun on päässyt selkä leviämään penturuokinnan seurauksena. Mutta ensi juoksuista sitten uusi yritys.

Tässä pohdiskellaan oliko Hipun mahassa pentuja ensinkään. Hippuhan ultrattiin neljännellä tiineysviikolla normaalin viidennen sijaan, joten eläinlääkäri ei tällöin pystynyt vielä näkemään pentujen sydämenlyöntejä. Tosin ainahan tiineys voi mennä kesken syystä tai toisesta ja ennen puoliväliä keskenmeno on huomaamaton (pennut imeytyvät emon verenkiertoon). Mutta tätä nyt on turha jäädä spekuloimaan. Tyhjä mikä tyhjä.


Molemmat koirat ovat nauttineet kesähelteistä pihalla. Kössi etenkin ottaa kaiken ilon irti vapaudestaan tulla ja mennä niin kuin huvittaa. On siitä kyllä laiska tullut kun käyttää jalkojaan ainoastaan saadakseen ruokaa tai vaihtaakseen makuupaikkaa. Tänään herra kyllä kiinnostui lattialla latauksessa olleesta sähköhammasharjasta siinä määrin että heti kun silmä vältti Köpä otti ja vei sen pihalle. Siinä sitten ihmeteltiin että mihinkäs se harja on hukkunut, mutta löytyihän tuo aika helposti kun ei ollut pihakiveystä pidemmälle jaksanut sitä kantaa. (Kiitos helteen ja rajoittuneen liikuntakyvyn...) Ja hammasharjan pää meni kyllä vaihtoon.

Kuvat, joita en ehtinyt skannata edelliseen blogitekstiin...

Kipulääkkeillä ei ole ollut näkyvää vaikutusta Kössin jalkaan, joten pitää alkaa miettiä jatkoa. Liikuntaa nyt ainakin vähennetään ja mennään ihan koiran ehdoilla. Ruokavaliosta pitää huolehtia entistä tarkemmin, jotta ylipainoa ei pääse kertymään. Toisin sanoen keittiössä olevaa herkkupönttöä pitää vahtia hieman tarkemmin, kun Kössi on viime viikkoina ottanut tavakseen käydä napsimassa sieltä sitä sun tätä milloin huvittaa. Ja pöydästä kerjääminen... Eihän se sitä tee mutta niin hellyttävältä se näyttää että pakko sille on jotain ruuantähteitä säästää lautaselle. Tosin ruokaa ei saa suoraan pöydästä, vaan aina vähän sivummalla eikä heti ruokailun jälkeen. Joku raja pitää sentään olla. Mutta astioiden esipesu nyt vielä sallittakoon.

Jos tuo jalka ei tuosta pahene ja koiran yleisvointi säilyy pirteänä, lönkkäilköön kolmella tassulla niin pitkään kun jaksaa. Ihmisenä meillä on vastuu valvoa ja huolehtia että Kössin elämä säilyy elämisen arvoisena ja velvollisuus päästää irti sitten kun sen aika on.

Joskohan kohta...

Pistetäänpä pieni väliaikaraportti.

Hippu on petaillut jonkin verran, mutta on kuitenkin pääosin rauhallinen. Tälläkin hetkellä makaa kuin kuollut kala kuivalla maalla pentulaatikossaan, joten uskaltaisin väittää että tänä yönä tuskin tapahtunee mitään. Jos tapahtuu ollenkaan. Alkaa nimittäin pahasti vaikuttaa valeraskaudelta, mutta katsellaan nyt vielä pari päivää.

Ruoka maistui illalla hyvin eikä muitakaan synnytyksen merkkejä vielä näy. Mikäpäs tässä odotellessa, ei tuo nyt enää kovin paljoa voi pitkittää, kun vuorokausiahan tuli tänään (krhm, tai siis eilen jos halutaan pilkkua viilata) täyteen 63.

Odotus jatkuu.

Hyvin laadukas kuva Hipusta pentulaatikossaan.

Alkukesän kuulumiset

Pitäis ihan hävetä laiskaa postaustahtia, mutta selittelen tätä ihan sillä että olen koulussa Outokummussa ja tulee nykyään harvemmin touhuttua koirien kanssa. Nyt olen lomalla ja voin taas keskittyä (lähes) täysin koirailuun.

Kertoillanpa nyt vähän kuulumisia näin alkukesän kunniaksi:

Elikkäs Hippu astutettiin huhtikuun alkupuoliskolla Wingerligårdens Willyllä ja ultrattiin tiineeksi. Tänään mammalla menossa 59 tiineysvuorokausi, joten näiltä näkymin pentuja pitäisi putkahtaa maailmaan maanantain 6.6. tienoilla. Tosin koko perhe on ollut hieman skeptinen kun neitokaisen maha ei näytä läsheskään yhtä isolta kuin viime kerralla.

Vertailun vuoksi: yllä kuva Hipusta nyt (59vrk) ja alla vuonna 2008 lähes samoilla vuorokausilla.

Pennuista raportointi tulee kyllä jatkumaan läpi kesän, jos tuolta mahasta ylipäätään mitään tulee.

Sitten on vähän ikävämpiäkin uutisia. Nimittäin Kössi ontuu vasenta takajalkaansa. Aluksi oli epäilys että iän myötä tullutta nivelrikkoahan se on, mutta kuvissa ei näkynyt mitään luustoon liittyvää vaivaa. Eläinlääkäri epäili, että kyseessä olisikin tapaturmainen nivelsidevaurio joka pitäisi leikkauttaa mikäli haluaisi jalan taas kuntoon. Noh, itse olin tässä vaiheessa jo itku silmässä että näinköhän Kössi lähtee piakkoin viimeiselle matkalleen. Vaikka Köpö onkin minulle yksi tärkeimmistä asioista tässä maailmassa, mielestäni näinkin vanhaa koiraa on turha rasittaa leikkauksella, jonka lopputuloksesta ei ole kovinkaan varmaa taetta.

Jalka ei kuitenkaan vaikuta kovin kivuliaalta ja eläinlääkärikin totesi että koira pärjää hyvin kolmella jalalla ja naurahti että saattaa vielä ajaa jänistäkin vanhoilla päivillään. (Se olisikin ihme sillä Kössi ei sitä ole juurikaan koskaan kovin kummoisesti tehnyt...) Kunhan niitä kipuja ei ilmaannu, lönkätköön Kössi komella jalalla niin pitkään kun jaksaa. Tämähän nyt luonnollisesti päättää meidän agilityuramme, mutta en valita pätkääkään. Kunhan Kössi nyt pystyy elämään mahdollisimman mukavasti tuon jalkansa kanssa pienin etuoikeuksin. Herra on ottanutkin aika mallikkaasti paikkansa yhtenä perheen ihmisjäsenenä ja nauttii päivistään pihalla irti lönköttäen.

"Lönkkä" nauttii kesästä täysin siemauksin jalastaan huolimatta.

Nettisivutkin olisi tarkoitus päivittää uuteen uskoon. Jos rehellisiä ollaan, olen melko kyllästynyt ainaiseen koodaukseen. Nimittäin värkkäsin tässä koulun radio Kuparille uudet nettisivut ja voin sanoa että siinä kuoli viimeinenkin into tehdä yhtään mitään koodaukseen liittyvää. Tänä kesänä taidan rustata ihan yksinkertaiset perussivut ja panostaa enemmän blogin päivitykseen...

Liperi-Outokumpu maaottelu

Korkataanpa tämä blogi virallisesti pari päivää vanhalla uutisella eli vuotuisella Liperi-Outokumpu maaottelulla jossa Kössi pääsi myös pyörähtämään. En odottanut juurikaan häikäisevää menestystä ottaen huomioon määrän mitä olemme käyneet treeneissä kuluvan kevään aikana. Velehtelematta voin sanoa luvun olevan laskettavissa yhden käden sormilla. Sää vaikutti yllättäen perinteisestä sateesta poiketen aurinkoiselta, joten ajattelin sen hidastavan otuksen verkkaista etenemisvauhtia entisestään. Leppoisat kisat siis tiedossa, vai?

No ei todellakaan. Nimittäin sää alkoi pikku hiljaa pilvistyä ja meidän vuorollamme olikin aika viileää. Huomasin olevan totaalisen väärässä paikassa väärään aikaan jo jätettyäni koiran lähtöön. Kössi ottikin komean, salakavalan varaslähdön jonka jälkeen minulla kesti hetken tajuta missä mennään. Onneksi rata oli erittäin helppo suora pätkä... Nimenomaan teoriassa. Jo neljännellä esteellä huomasin olevani auttamatta koiraa jäljessä ja saadakseni täyttä päätä pötkeltävän koiran kiinni päätin hieman oikasta, jonka Kössi tarkkana poikana huomasi ja ohitti esteen. Tämän jälkeen iskin jarrut pohjaan jonka seurauksena koira tuli esteen takaisin väärältä puolelta. No, rata kuitenkin jatkui hyvin jopa kahden esteen verran. Huomasin nimittäin taas jääneeni pahasti jälkeen, joka tällä(kin) kertaa kostautui kiellolla. Radalla oli tiukka käännös putkelle ennen viimeistä hyppyä, joka oli lähes suorassa linjassa edellisen hypyn kanssa. Koska en ehtinyt käskyttämään, Kössi porhalsi täyttä vauhtia kohti maalia ohittaen samalla putken suun. Tältä radalta sijoitus taisi olla peräti kahdeksas, mikä on aika hyvin kymmenestä osallistujasta.

Seuraavaan rataan osasinkin varautua paremmin. Myös ilmojen haltija lopulta tajusi, että Liperissä on meneillään möllikisatoimintaa ja lähettikin kunnon ukkoskuuron piinaamaan kilpailijoita. Kössihän on tunnetusti paukkuarka, joten jännitin vähän miten se regoisi ihmisjoukon keskellä jyrinään. Sekin oli ihan turha pelko, sillä Kössi istui tyytyväisenä niin kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Onhan sitä ihmeteltävä, miten koira vanhoilla päivilläänkin vielä näin positiivisesti yllätää.

Kun sadekuuro loppui pääsimme vihdoin toisen radan rakennuspuuhiin. Se olikin sitten astetta haastavampi kieputus; takaakiertoja, avokulma kepeille ja erittäin kutsuva putken suu vauhtisuoran jälkeen. Monien rata kaatuikin juuri näihin paikkoihin. Tälle radalle minulla ei ollut juurikaan odotuksia, tarkoitus oli vain päästä maaliin ja tehdä astetta parempaa yhteistyötä kuin ensimmäisellä radalla. Tämä onnistuikin erittäin hyvin, sillä Kössi oli vähän rauhoittunut ensimmäisen radan höyryilyjen jälkeen ja kuunteli erittäin hyvin. Loppusaldona vitonen, kun viimeinen rima kolahti alas. Keppejen kanssa oli myös pieni källäys, mutta siitä ei annettu virhettä. Sijoituksena 1. joka edesauttoi Liperin pistesaldoa ja nosti meidät täpärästi Outokummun yläpuolelle. Kiertopalkinto jäi siis vuorostaan meille. Syksyllä sitten kisaillaan jälleen, todennäköisesti Outokummussa.

Uusi blogi

Nyt on meidänkin blogi siirtynyt Bloggerille. Tämä siitä syystä, että IB Community and Service kurssia varten luotu koulu/personalblogini löytyy tältä samalta tunnukselta. Helppokäyttöisyys ja yksinkertaisuus kunniaan, kun kirjoittaja on mitä on (eli laiska).

Entinen blogi löytyy täältä. On kyllä niin aktiivisesti kirjoiteltu että ihan hävettää. Tämän uuden blogin myötä asian luulisi korjautuvan, ehkä? Lupaan ainakin tällä kertaa yrittää tosissani.

Nettisivuille on hyvää vauhtia valmistumassa uusi ulkoasu, jonka myötä uudistan vähän sisältöäkin. Kuvat ovat edelleen se ikuisuusprojekti, sillä en ole vielä keksinyt yksinkertaista ja käytännöllistä tapaa saada niitä esille. Tällä hetkellä olen kallistumassa Kuvat.fi:n puoleen.

Niin, ja jos kiinnostaa voi käydä lukemassa kaverieni ja minun yhteisprojektista täältä. Tarkoituksena ensi keväänä lähteä Australiaan, saa vielä nähdä tuleeko siitä mitään.