Korkataanpa tämä blogi virallisesti pari päivää vanhalla uutisella eli vuotuisella Liperi-Outokumpu maaottelulla jossa Kössi pääsi myös pyörähtämään. En odottanut juurikaan häikäisevää menestystä ottaen huomioon määrän mitä olemme käyneet treeneissä kuluvan kevään aikana. Velehtelematta voin sanoa luvun olevan laskettavissa yhden käden sormilla. Sää vaikutti yllättäen perinteisestä sateesta poiketen aurinkoiselta, joten ajattelin sen hidastavan otuksen verkkaista etenemisvauhtia entisestään. Leppoisat kisat siis tiedossa, vai?
No ei todellakaan. Nimittäin sää alkoi pikku hiljaa pilvistyä ja meidän vuorollamme olikin aika viileää. Huomasin olevan totaalisen väärässä paikassa väärään aikaan jo jätettyäni koiran lähtöön. Kössi ottikin komean, salakavalan varaslähdön jonka jälkeen minulla kesti hetken tajuta missä mennään. Onneksi rata oli erittäin helppo suora pätkä... Nimenomaan teoriassa. Jo neljännellä esteellä huomasin olevani auttamatta koiraa jäljessä ja saadakseni täyttä päätä pötkeltävän koiran kiinni päätin hieman oikasta, jonka Kössi tarkkana poikana huomasi ja ohitti esteen. Tämän jälkeen iskin jarrut pohjaan jonka seurauksena koira tuli esteen takaisin väärältä puolelta. No, rata kuitenkin jatkui hyvin jopa kahden esteen verran. Huomasin nimittäin taas jääneeni pahasti jälkeen, joka tällä(kin) kertaa kostautui kiellolla. Radalla oli tiukka käännös putkelle ennen viimeistä hyppyä, joka oli lähes suorassa linjassa edellisen hypyn kanssa. Koska en ehtinyt käskyttämään, Kössi porhalsi täyttä vauhtia kohti maalia ohittaen samalla putken suun. Tältä radalta sijoitus taisi olla peräti kahdeksas, mikä on aika hyvin kymmenestä osallistujasta.
Seuraavaan rataan osasinkin varautua paremmin. Myös ilmojen haltija lopulta tajusi, että Liperissä on meneillään möllikisatoimintaa ja lähettikin kunnon ukkoskuuron piinaamaan kilpailijoita. Kössihän on tunnetusti paukkuarka, joten jännitin vähän miten se regoisi ihmisjoukon keskellä jyrinään. Sekin oli ihan turha pelko, sillä Kössi istui tyytyväisenä niin kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Onhan sitä ihmeteltävä, miten koira vanhoilla päivilläänkin vielä näin positiivisesti yllätää.
Kun sadekuuro loppui pääsimme vihdoin toisen radan rakennuspuuhiin. Se olikin sitten astetta haastavampi kieputus; takaakiertoja, avokulma kepeille ja erittäin kutsuva putken suu vauhtisuoran jälkeen. Monien rata kaatuikin juuri näihin paikkoihin. Tälle radalle minulla ei ollut juurikaan odotuksia, tarkoitus oli vain päästä maaliin ja tehdä astetta parempaa yhteistyötä kuin ensimmäisellä radalla. Tämä onnistuikin erittäin hyvin, sillä Kössi oli vähän rauhoittunut ensimmäisen radan höyryilyjen jälkeen ja kuunteli erittäin hyvin. Loppusaldona vitonen, kun viimeinen rima kolahti alas. Keppejen kanssa oli myös pieni källäys, mutta siitä ei annettu virhettä. Sijoituksena 1. joka edesauttoi Liperin pistesaldoa ja nosti meidät täpärästi Outokummun yläpuolelle. Kiertopalkinto jäi siis vuorostaan meille. Syksyllä sitten kisaillaan jälleen, todennäköisesti Outokummussa.
No ei todellakaan. Nimittäin sää alkoi pikku hiljaa pilvistyä ja meidän vuorollamme olikin aika viileää. Huomasin olevan totaalisen väärässä paikassa väärään aikaan jo jätettyäni koiran lähtöön. Kössi ottikin komean, salakavalan varaslähdön jonka jälkeen minulla kesti hetken tajuta missä mennään. Onneksi rata oli erittäin helppo suora pätkä... Nimenomaan teoriassa. Jo neljännellä esteellä huomasin olevani auttamatta koiraa jäljessä ja saadakseni täyttä päätä pötkeltävän koiran kiinni päätin hieman oikasta, jonka Kössi tarkkana poikana huomasi ja ohitti esteen. Tämän jälkeen iskin jarrut pohjaan jonka seurauksena koira tuli esteen takaisin väärältä puolelta. No, rata kuitenkin jatkui hyvin jopa kahden esteen verran. Huomasin nimittäin taas jääneeni pahasti jälkeen, joka tällä(kin) kertaa kostautui kiellolla. Radalla oli tiukka käännös putkelle ennen viimeistä hyppyä, joka oli lähes suorassa linjassa edellisen hypyn kanssa. Koska en ehtinyt käskyttämään, Kössi porhalsi täyttä vauhtia kohti maalia ohittaen samalla putken suun. Tältä radalta sijoitus taisi olla peräti kahdeksas, mikä on aika hyvin kymmenestä osallistujasta.
Seuraavaan rataan osasinkin varautua paremmin. Myös ilmojen haltija lopulta tajusi, että Liperissä on meneillään möllikisatoimintaa ja lähettikin kunnon ukkoskuuron piinaamaan kilpailijoita. Kössihän on tunnetusti paukkuarka, joten jännitin vähän miten se regoisi ihmisjoukon keskellä jyrinään. Sekin oli ihan turha pelko, sillä Kössi istui tyytyväisenä niin kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Onhan sitä ihmeteltävä, miten koira vanhoilla päivilläänkin vielä näin positiivisesti yllätää.
Kun sadekuuro loppui pääsimme vihdoin toisen radan rakennuspuuhiin. Se olikin sitten astetta haastavampi kieputus; takaakiertoja, avokulma kepeille ja erittäin kutsuva putken suu vauhtisuoran jälkeen. Monien rata kaatuikin juuri näihin paikkoihin. Tälle radalle minulla ei ollut juurikaan odotuksia, tarkoitus oli vain päästä maaliin ja tehdä astetta parempaa yhteistyötä kuin ensimmäisellä radalla. Tämä onnistuikin erittäin hyvin, sillä Kössi oli vähän rauhoittunut ensimmäisen radan höyryilyjen jälkeen ja kuunteli erittäin hyvin. Loppusaldona vitonen, kun viimeinen rima kolahti alas. Keppejen kanssa oli myös pieni källäys, mutta siitä ei annettu virhettä. Sijoituksena 1. joka edesauttoi Liperin pistesaldoa ja nosti meidät täpärästi Outokummun yläpuolelle. Kiertopalkinto jäi siis vuorostaan meille. Syksyllä sitten kisaillaan jälleen, todennäköisesti Outokummussa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti