Hyvää syntymäpäivää sinne pilvenreunalle

Tänään olisi ollut Kössin 14 syntymäpäivä. Nyt ei kuitenkaan juhlittu uutta yhteistä vuotta, eikä tehty hienoa kakkua. 14 kynttilän sijaan sytytin vain yhden Kössin muistolle.

Heinäkuussa havahduin ensimmäisen kerran siihen, että Kössin kuolemasta on yli puoli vuotta. Tänään havahduin siihen, että kohta siitä on jo vuosi. Jotenkin tuntuu, että aika on pysähtynyt siihen jouluaattoiltaan, jolloin jouduin tekemään elämäni raskaimman päätöksen koskien parasta ystävääni. Ihan kuin se päivä olisi ollut vasta viime viikolla.

Elämä on ollut aika pitkään yhtä tunteiden vuoristorataa. Syyllisyys. Olisiko Kössin hyväksi vielä voinut tehdä jotain? Katkeruus. Miksi muut koiravanhukset saavat elää pitkään ja terveinä, kun Kössi ei saanut? Epäilys. Haluanko edes jatkossa omistaa koiria, kun niistä luopuminen on näin raskasta? Suru. Miten sitä rasittavaa höppänää voikin olla näin kova ikävä?

Kaikesta huolimatta elämä jatkuu. Pakkohan sen on jatkua. Kössi nukkuu nyt taivaan sohvilla ja minulla on onneksi Frodo täällä kaverina. Pyörähdettiin iltapäivällä hautausmaalla viemässä Kössille kynttilä ja tietenkin Frodo pääsi mukaan. Voi sitä riemua, kun se sai juoksennella pöhelönä ympäriinsä märkien lehtien seassa. Kyllähän sitä väkisinkin alkoi hymyilyttää muuten niin harmaan päivän keskellä.

Corgieläin 2 vuotta

Näin se aika vain rientää. Vastahan jännityksellä odottelin pentujen syntymää ja sitä, että riittääkö meille pentua.

Loppuvuoden suunnitelmissa on käydä vielä kahdet rally-tokokisat, mutta ei oikeastaan muuta. Treenailua toki jatketaan normaalisti rallyssä ja agilityssä. Jyväskylän näyttely jää nyt väliin, kun tuli muutama ylimääräinen menoerä ja opiskelijana on pakko ajatella hieman talouspuoltakin. Näiltä näkymin keskitytään nyt enemmän muihin harrastuksiin, joten viimeisen SERTin metsästys menee reilusti ensi kevään puolelle. Mihinkäs tässä kiire on.

Pentukuume on kova, ja aivan täydellinen yhdistelmä olikin jo kiikarissa, mutta pennun luovutus olisi osunut juuri mahdollisimman pahaan saumaan marraskuulle, kun minulla menee koulussa päivät labrassa ja lopputyötäkin pitäisi siinä sivussa kirjoitella. Plus siihen päälle kaikki marraskuun muut menot, joita on kertynyt jo ihan kiitettävästi kalenteriin. Näin ollen oli pakko ajatella järjellä tunteen sijaan ja lykätä suunnitelmia myöhemmäksi. Harmittaa kyllä ihan älyttömästi, sillä siinä yhdistelmässä olisi kolahtanut ihan kaikki. Veikkaan, että toista yhtä hyvää ei löydy ihan vähään aikaan, joten saattaa taas olla rodun vaihto edessä. (Tai paluu entiseen...) Katsellaan.

RTK1

Tänä aamuna startattiin kohti Kurkimäkeä metsästämään sitä viimeistä hyväksyttyä tulosta rallyn alokasluokasta. Iso alokasluokka oli jaettu kahteen osaan, josta Frodo oli onneksi ensimmäisessä erässä. Eipähän tarvinnut pitkään jännittää omaa vuoroa odotellessa.

Rata oli mielestäni melko simppeli ja sisälsi paljon vasemmalle kääntymisiä (joka on meille hyvä juttu). Rata oli myös huomattavan lyhyt Joensuun rataan verrattuna, joten ajattelin Frodon selviävän siitä kyllästymättä loppuun asti.

Sitten itse suoritukseen. Frodo oli tosi hyvässä vireessä radalle mennessä ja teki taas loistavasti töitä. Tosin yhdellä tehtävällä piti jäädä vähän raapimaan, mutta onneksi istuminen kuului tehtävään, joten siitä ei tullut vähennyksiä. Tuloslistalle ilmestyi kolminumeroinen luku meidän nimen perään ja RTK1! Tarkoittaa siis sitä, että päästään tuosta raivostuttavasta hihnasta eroon.

Sitten vain jänskäilemään muiden suorituksia. Frodo oli ensimmäisen alokasluokan erän jälkeen ylivoimaisessa johdossa, mutta toinen ryhmä teki todella hienoja tuloksia ja kaksi muutakin 100 pisteen suoritusta joukkoon mahtui. Näistä Frodolla oli hitain aika, joten sijoitus oli lopulta kolmas!

Tästäpä onkin hyvä jatkaa avoimeen luokkaan. Muutama uusi juttu siellä tulee, joten niitä nyt vaan ahkeraan treeniin. Seuraavat kisatkin ovat jo mietintämyssyn alla.

Viikon kuulumiset

Hieman taas blogi laahaa jäljessä, mutta ei voi mitään kun on niin kiireinen viikko. Pahoittelen! Tässä siis tiivistettynä viikon kohokohdat, jotka nyt ovat melko rallytokopainotteisia.

Tosiaan viime sunnuntaina kisattiin Joensuussa. Tällä kertaa sain äidin mukaan videoimaan meidän suorituksen, joten se puhukoon puolestaan.


Tosiaan Frodo oli vähän laiskanpulskealla tuulella ja aika monessa kohtaa jäi ihmettelemään maailman menoa. Toki itsekin tein muutamia ihan typeriä mokia, kuten alussa lähdin kiertämään koiraa vaikka se ei vielä istunut. Taluttimen kiristymisestä tuli -2. Tuo yksi ohjaajavirhe kyltiltä 11 on hieman mysteeri, mutta jotain säätämistä siinäkin oli.

Radalta kuitenkin 91 pistettä eli toinen hyväksytty tulos. Hyvä Frodo!

Heti seuraavana päivänä aloitimme rallytreenit Hukka-Putken omatoimiryhmässä. Nyt meilläkin on vihdoin oma kotiseura, sillä Frodo hyväksyttiin agilityn alkeiskurssille! Ihan huippu juttu. Ja mikä parasta, treenit ovat meiltä kävelymatkan päässä. Tämä rallyn treeniporukka vaikutti ensimmäisen kerran perusteella mukavalta. Frodo ei kyllä keskittynyt treeneissä yhtään, mutta jospa seuraavalla kerralla paikka olisi jo tutumpi ja hajut vähemmän kiinnostavia.

Keskiviikkona meillä oli ratatreenit Midogilla, jossa olemme Frodon kanssa rally-tokoa tähän asti treenanneet. Treenien lopuksi tehtiin rataa kisanomaisesti, Frodolle 94 pisteen tulos. Yksi -3 uusimisesta ja loput -3 taluttimen kiristymisestä. Odotan niin innolla pääsyä avoimeen luokkaan, jotta päästään tuosta turhakkeesta eroon. Voitte nimittäin uskoa, että hihna on matalajalakaisen koiran kanssa hankala pitää niin löysällä, että lukko ei nouse yli 90 asteen kulmaan, mutta kuitenkin sen verran kireällä, ettei se sotkeudu koiran jalkoihin.

Ja tosiaan nyt sunnuntaina alkaa agilityn alkeiskurssi teoriakerralla. Olen ihan innoissani, että päästiin tuolle kurssille. Yksityisillä koirakouluilla hinnat ovat sen verran suolaiset, että olisi muuten saanut jäädä väliin. Vähän jännityksellä odotan, miten Frodo lajiin suhtautuu.

Luovutusviikonloppu

Nyt se on sitten mökki tyhjä, haikea mutta samalla helpottunut olo! Ei enää klo 4 herätyksiä tässä talossa, niitä ei jäädä kaipaamaan...pentujen tuhinaa ja suloisuutta kylläkin. Lilli ja Hippu palaavat pian normaaliin päiväjärjestykseen, pääsevät samaan tarhaan ja omiin koppeihin. Ja säännölliset pitkät lenkitykset alkaa taas. Ihanaa päästä itsekin kunnolla metsäpoluille lenkkeilemään. Kohta tytöt pääsevät jänistä jahtaamaan ja kuntoa kohottamaan.

 

Pikku-Liinu lähti uuteen kotiin Enoon jo perjantaina. Tuula ja Kalle saivat Iina-beaglelle pienen ja pippurisen kaverin. Kutsumanimeksi jäi Liinu. Nähdäänkö Liinua kenties näyttelykehissä?

Lauantai-aamuna Pasi haki kotiin Selkielle Lupun joka tottelee tästä asti nimeä Kippo. Kippo pääsee kiusaamaan samanrotuista isoveljeä Tacoa. Kippo varmaan näkee myös isi-Ropia usein! Menevätkö metsällekin yhdessä...

Kaikkien suosikki, lempineiti Leenu, vaikuttaa tulevaisuudessa Ylitorniossa. Tommi, Merja ja reipas eskarilainen Minea ajoivat pitkän matkan kaukaa pohjoisesta. Kotona odottaa 11-vuotias Miina-beagle, joka onkin Lillin isän sisko. Leenusta tulee taatusti Minean lempikoira, niin suloiselta ja onnelliselta tämä parivaljakko näytti kohdatessaan vihdoin toisensa!

Tiinu muutti meitä lähelle Outokumpuun Pertin ja Tanjan kotiin. Heilläkin on jo ennestään koira, mutta ei beagle. Tiinun nimeksi tuli Lumo. Hyvä nimi tälle rauhalliselle, lumoavalle neidille!

Sunnuntaina Arja ja Hans Pyhtäältä, meren rannalta, tulivat hakemaan pennuista vilkkaimman tapauksen eli Tupun. Hän vaikuttaa vastedes nimellä Hermanni. Rotu on erittäin tuttu, sillä heillä on ollut useampi beagle aikaisemmin. Hermanni valloittaa varmasti molempien sydämet! Ainakin kasvattajille kävi niin...

Viimeisenä kotiin Kiteelle lähti Alpon mukana Hupu. Hupu on pennuista kovin puremaan, veikkaisin jopa kenkätuholaiseksi! Osaa olla kyllä söpöstikin ja viihtyy sylissä. Hupusta tuli Mosku, mainio nimi!

Kaikki hyvin!

Tupun vatsaongelma on ohi, huh helpotusta! Lääkekuuri jatkuu vielä huomiseen ja vähitellen ollaan jo palailtu normaaliin ruokavalioon. Näiltä näkymin siis Tupukin pääsee uuteen kotiinsa sunnuntaina, niinkuin oli alunperin ajateltukin.

Lääkekuuri nähtävästi väsyttää, muut riehui ympärillä ja Tupu vaan kuorsasi.

Pennut on olleet paljon ulkotarhassa,kun on ollut hyvä ja lämmin sää. Paljon enemmän onkin tilaa temmeltää ja riehua kuin mökissä. Aamuisin mökissä on aikamoinen sotku ja kaaos ja myös jonkinasteinen löyhkä!

Tämmöinen sekasotku syntyy yön aikana!

Aamulla on hirveä nälkä, halutaan syömään ja äkkiä...

Sukkaa voi pelata joko kahdestaan...

...tai neljästään

Oonko ihan missi?

Ollaan kyllä kaikki äärimmäisen söpöjä!

Huoliakin välillä

Tupulla alkoi noin viikko sitten tulla ulosteen mukana vähän verta. Koira on ollut muuten ihan normaali iloinen itsensä. Perjantaina soittelimme eläinlääkärille ja saimme ohjeeksi antaa Promaxia ja maitohappobakteerijauhetta ruuan sekaan ja seurailla tilannetta viikonlopun yli. Lauantaina kumminkin huolestuimme koska verta oli runsaammin ja varasimme ajan päivystykseen. Eläinlääkäri epäili oireiden perusteella suolistotulehdusta ja Tupu sai 5 päivän antibioottikuurin. Tupu on todella pirteä ja riehakas, mitään muuta sairauteen viittaavaa ei ilmennyt paitsi se veri ulosteessa. Toivotaan että lääkitys auttaa ja ongelma poistuu pian.

Erityisruokavaliolla mennään

Tupu on saanut nyt eri ruokaa kun muut, keitettyä broilerinlihaa ja raejuustoa maitohappolisällä. Hyvin maistuu sekin tälle pikku ahmatille. Harmitusta aiheuttaa vaan se, kun hänen pitää nyt yksin syödä ja toisten ruoka tuoksuu paljon paremmalle. Niinpä Tupu syö erikseen sisällä. Muutenkin on saanut erityiskohtelua, enemmän syliä ja sisällä oloa, kakkoja kun on pitänyt silmä kovana vahtia!

Meillä vaan aina tätä ulkona syömistä

Leenu Houdini pääsi pakenemaan aitauksesta, huomattiin kun viiletti yksin pihalla, Uusi yritys paeta...

Eipä taida enää onnistua, mitä ihmettä ne tälle teki??

Kuninkaallisella tyynyllä

Tänään meillä kävi erikoisia vieraita, pentujen isi Ropi. Harmi kun unohtui ottaa kuva! Pennut säikähti vähän aluksi, mutta pian jo hännät heilui iloisesti. On meillä kyllä komea iskä!

Minunpa uusi isäntä kävin tänään ja valitsi minut omakseen!