Pojat ensilumessa

Mitä tämä kylmä aine on?

Jesper lähti heti viilettämään.

Piti julkaista nämä kuvat jo ajat sitten eli kyseessä oli pentujen ensimmäinen ulkoilukerta. Noh, parempi myöhään kun ei milloinkaan.

Ulkoilemassa

Tänään pojat pääsivät toisen kerran pihalle, ensimmäinen kerta oli viime viikonloppuna ja silloin maassa oli lunta. Nyt tepasteltiin kuivalla maalla ja kylmässä tuulessa. Vähän oli jännää!

Mumssin kanssa nuuhkittiin.

Kasper ja mamssi

Viimeinen viikko syntymäkotona alkaa

Pojat alkaa olla jo isoja koiria koirankujeineen. Juoksupelit, takaa-ajot ja leikkisät rähinät lisääntyy päivä päivältä ja vauhtia piisaa!

Pyykkikorikuljetuksella tullaan sisälle.

Sitten riepotellaan ympäriinsä kaikkea mahdollista mitä kiinni saadaan...

Villasukat on suosikki nro 1.

Haaveista totta

Tuo poika ois 99% varmuudella muutaman viikon päästän meidän! Juuri se valkokorva, joka on ollut melko alusta asti suosikkini. Tosin valkoinen väri on jo korvasta lähes hävinnyt...

Miten tässä oikein jaksaa odotella?!

(P.S. Pahoittelen surkeaa kännykkälaatuista kuvaa.)

Ikuisesti poissa, aina sydämessä

 Helmihaukun Wilma "Muusa"

27.2.2005 - 8.11.2005

Yhdeksän vuotta sitten saatettiin meidän kaunis pieni Muusa ikuiseen lepoon. Voiko siitä olla jo niin kauan... Se päivä ja kaikki sitä ennen tapahtunut ovat vieläkin tuoreina mielessä. Harmittomalta vaikuttanut vaiva muuttui yhdessä yössä painajaiseksi. Kipua, kärsimystä, pelkoa. Kuvia, joita ei saa koskaan pyyhittyä pois mielestä. Syyllisyyttä. Olisiko pitänyt huomata jo aiemmin? Olisiko jotain voinut tehdä toisin? Toivoa ei koskaan menetetty, mutta lopulta oli pakko luovuttaa. Muusa nukkui rauhallisesti pois, kun mitään ei ollut enää tehtävissä.

Silitin kyyneleet silmissä Muusan pehmeää turkkia viimeistä kertaa ennen laskua viimeiselle leposijalle. Oli niin helpottavaa nähdä, että kaikki kipu oli kadonnut Muusan kasvoilta. Se näytti aivan omalta iloiselta itseltään, siltä, että se olisi voinut seuraavana aamuna herätä uuteen päivään kuin tätä tragediaa ei olisi koskaan tapahtunut. Sellaisena haluankin Muusan muistaa. Tuntui niin tavattoman väärältä jättää Muusa yksin pimeään, routaisen maahan kaivettuun pieneen kuoppaan peittonaan vain kerros multaa. Oli hyvin vaikea tajuta, että se olisi lopullista. Että Muusa ei enää kertaakaan heiluttaisi häntää tai vikisisi riemusta meidät nähdessään. Jäi vain tyhjyys ja suru. Niin väärin, että nuoren koiran elämä loppuu ennen kuin se on kunnolla ehtinyt edes alkaa. Elämä ei ole aina reilua.

Kiitos Muusa siitä lyhyestä ajasta, jonka saimme viettää kanssasi! Muistot haalistuvat, mutta ne eivät katoa koskaan.

Lillin kumikana

Lilli löysi uuden rakkautensa, kun pennuille hankittiin leluksi tuollainen kumikana. Pennut eivät siihen ole paljoa saaneet koskea, vaan Lilli säilyttää sitä pentujen ulottumattomissa ja ottaa sen jopa lenkeille mukaan. Aina, kun joku tulee katsomaan pentuja, Lilli on kana suussa vastassa. Pitänee siis hankkia pennuille jotain muuta millä leikkiä...

Kuvahaaste

Bongasin tämän haasteen houndstooth blogista.

Ohjeet: Kuvahaasteen ideana on laittaa 1-2 kuvaa ennalta määrättyihin kategorioihin. Sen jälkeen kirjoitat pienen perustelun/kuvatekstin miksi valitsit juuri sen kuvan. Lemmikin täytyy esiintyä kuvassa tavalla tai toisella. Tarkoituksena ei ole ottaa uutta kuvaa, vaan kaivaa juurikin niitä vanhoja. Voit osallistua kaikilla lemmikeilläsi, jos niin haluat. Haasteen jälkeen haasta uudet blogaajat ja muista huumori!

Kategoriat: paras yhteiskuva, treenaamassa, kisaamassa, paras kesäkuva, paras talvikuva, tunnelmallinen kuva, hassuin ilme, lomalla, töissä, tihutöissä ja toinen identiteetti

Haastamme: Kaikki jotka tämän sattuvat lukemaan. Jos teet haasteen tätä kautta, olisi mukavaa jos linkkaisit blogisi kommentoimalla tähän postaukseen.

Paras yhteiskuva

Jos rehellisiä ollaan, tämä kuva on taustaltaan ja rajaukseltaan aivan hirveä, mutta tunnelma ratkaisee. Jotenkin tässä kiteytyy niin hellyttävällä tavalla vanhuuden ja nuoruuden välinen raja. Toiset ovat vasta aloittelemassa elämäänsä, kun taas toinen alkaa olla omansa loppupuolella.

Treenaamassa

Meitä on näköjään kuvattu treeneissä viimeksi silloin, kun digikameroitakaan ei ollut vielä olemassa... Kuva on agilityn alkeiskurssilta vuodelta 2003. Tässä odotellaan omaa vuoroa päästä harjoittelemaan eteenlähetystä. 

Kisaamassa

Kisakentiltäkään meillä ei ole juuri valokuvia, kun videointi on huomattavasti hyödyllisempää. Tässäpä siis myös kuva filmiajalta, ensimmäiset agilitymöllimme vuodelta 2003. Päästiin jopa maaliin asti, vaikka tuo taustalla näkyvä loskalammikko oli Kössin hienostuneille käpälille lähes ylitsepääsemötän este. Muusta radasta nyt puhumattakaan... Mutta ainakin yleisöllä oli hauskaa ja meidät palkittiin kisojen persoonallisimpana parina.

Paras kesäkuva

Paras talvikuva

Tunnelmallinen kuva

Hassuin ilme

Tähän kategoriaan olisi kelvannut noin miljoona muutakin kuvaa! Kössi on harvinaisen ilmeikäs tapaus ja tämä on vain yksi esimerkki sen lukuisista naamanvääntelyistä.

Lomalla

 

Ei huolen häivää! Jos Kössin mielipidettä kysyttäisiin, niin aina olisi kesä ja pihalla tuuhea nurmikko, jolla kieriskellä päivät pitkät.

Töissä

Tässä Kössi rodunomaisessa käyttötarkoituksessaan eli jänismetsällä. Tai siis ainakin seisoskelemassa tiellä, jonka vieressä on metsää ja kuuntelemassa Hipun ajoa. Tarpeeksi lähellä? Noh, pointsit edes yrityksestä! Kävi se ryöjäämässä vähän heinikossa ja ojassa, mikä oli aika hieno saavutus herra hienohelmalle. Kuten kuvasta näkyy, töitä on tehty kovastikin ;)

Tihutöissä

Tästä tapauksesta ei ole edes kovin pitkä aika...

Toinen identiteetti

Kenties mutantti...?