Viralliset selkäkuvat

Kevään viimeinen koulupäivä oli torstaina. Lopputyö on palautettu ja hyväkstytty, seminaarinkin sain pidettyä tiistaina (jännitti hurjasti, mutta selvisin!). Enää yksi tentti suoritettavana harjoittelun lisäksi, niin sitä ois sitten valmis farmaseutti. Harjoittelun aloitan maanantaina sairaalalla ja sieltä olisi töitä tiedossa koko kesäksi. Ihan huikea juttu kaikin puolin. Frodolle se tietty tarkoittaa sopeutumista pidempiin yksinolojaksoihin päivisin, mutta ainahan se on ollut kiltisti kotona.

Nyt kun pahimmat koulukiireet on ohitettu, palataanpa niihin viime viikolla otettuihin selkäkuviin.

Eläinlääkärin mielestä kuvissa ei ollut mitään huomautettavaa ja saatiin lupa jatkaa agilityä. Tässä vaiheessa olin kyllä oikein hyvillä mielin, mutta silti jäin jännityksellä odottelemaan kennelliiton lausuntoa.

Lausunnosta kilahti ilmoitus sähköpostiin jo viime perjantaina ja sydän hakaten menin heti sen omakoirassa maksamaan. Samoin tein sain lausunnon näkyviin, ja eihän se valitettavasti puhdas ollutkaan.

Frodolla on siis yksi (osittain) kalkkeutunut välilevy, joka sijaitsee neljännessä rintanikamassa. En jaksanut merkata sitä nuolella noihin kuviin, mutta kyllähän se sieltä näkyy kun osaa katsoa. Tätä vähän pelkäsinkin, sillä Frodon veljellä ja velipuolella on myös kalkkeutuneita välilevyjä. Kalkkeumien on useissa tutkimuksissa osoitettu olevan perinnöllisiä. Toisekseen selästä löytyi LTV1, jota olinkin jo omatoimisesti sihrustellut vuoden takaisesta lonkkakuvasta. Tämä on nykytietämyksen mukaan merkityksetön muutos, se ei aiheuta koiralle oireita eikä haittaa harrastamista mitenkään. IDD taas... En nyt oikein tiedä mitä siitä pitäisi ajatella.

IDD eli intervertebral disc disease on kondrodystrofisilla roduilla esiintyvä ennenaikainen välilevyn rappeumasairaus. Rappeutuneet välilevyt havaitaan röntgenkuvissa kalkkeumina, mutta aina esimerkiksi pienet kalkkeumat eivät näy kuvissa, joten todellisen määrän saa selville vain histopatologisilla menetelmillä. Välilevytyrän (eli kansanomaisesti mäyräkoirahalvauksen) ja kalkkeutuneiden välilevyjen yhteys on kuitenkin selvä, vaikka tyrä ei aina kehitykään kalkkeutuneeseen nikamaväliin. Suomeksi aiheessta löytyy erinomainen kirjallisuuskatsaus, joten en mene tässä sen tarkempiin yksityiskohtiin.

Nyt sitten kovasti pohdiskellaan, onko agilityn harrastamista järkevää jatkaa tämän lausunnon perusteella. Sanotaanko, että tieto lisää tuskaa tässäkin tapauksessa. Yksi kalkkeutunut välilevy ei kuitenkaan ole merkittävä välilevytyrän riskitekijä, mutta ei sen merkitystä tule vähätelläkään.

Katselin KoiraNetistä viime vuosina agilityssä startanneita corgeja (pemuja ja cardeja) sekä niiden terveystuloksia. Yllätyin, miten vähän kisaavia koiria oli kuvattu selän osalta, ottaen huomioon lajin kuormittavuuden ja corgin rakenteen. Pikaisella selailulla löysin vain kaksi koiraa, joilla oli virallinen selkälausunto ja näistäkin toisella oli IDD1. Ihan lohduttavaa huomata, että tämä koira näyttäisi kisaavan edelleen aktiivisesti kolmosluokassa. Tiedän myös tänä vuonna kymmenen vuotta täyttävän cardin, jolla on useampia kalkkeutuneita välilevyjä eikä koira ole koskaan oireillut selkäänsä.

Lillin välilevykalkkeuma. (Kuva napattu ell ruudulta puhelimella, joten pahoittelen kursoria.)

Omakohtaistakin kokemusta löytyy, sillä Lillillä on yksi kalkkeutunut välilevy rintarangan loppupäässä. Tämä löydettiin vajaa vuosi sitten, kun Lilli meni kipeäksi ja soittelin kiireellä läpi kaikki maakunnan päivystävät eläinlääkärit, kun vaikutti, että sen mahassa on jotain häikkää (selkäoireilu itse asiassa helposti muistuttaa mahakipua). Tämä on ainoa kerta, kun Lilli on mitenkään tuota oireillut. Diagnoosin jälkeen koiraa ei laitettu pumpuliin, vaan se elää edelleen täysipainoista, aktiivista metsästyskoiran elämää. Eläinlääkäri vain totesi, että välilevy ei välttämättä koskaan oireile uudestaan tai sitten oireilee. Aika näyttää. Sen perusteella ei siis ole järkevää lähteä rajoittamaan koiran elämää.

Sitten taas yhden kroonisen selkäkipukoiran omistaneena tahtoisin välttää ihan kaikki mahdolliset ja mahdottomat riskit. Toisaalta Kössikin harrasti agilityä yhdeksän vuotta täysin ongelmitta, oireilu alkoi yllättäen kun koira oli juoksennellut päivän vapaana. Vahva oletus on, että jotain sattui Kössille tuona päivänä. Mutta koska kukaan ei nähnyt mitään, kaikki on vain arvailujen varassa. Siitä olen kuitenkin varma, etten enää koskaan haluaisi omistaa yhtään kroonikkoa. Kössistäkin olisi totuuden nimissä pitänyt päästää jo paljon aiemmin irti.

Mutta ainakin näiden tietojen valossa jatketaan harrastusta nykyisellä tasolla. Lähinnä siis lyhyitä radanpätkiä rimat alhaalla, eikä kontaktiesteitä ole tarkoitus harjoitella vielä pitkään aikaan. Kaivelen aiheesta vielä lisää tietoa ja katsotaan sen perusteella, mitä tuleman pitää.

Frodo aksaa

Tosiaan joulukuussa käytiin agilityn jatkokurssi Napakalla. Sain vihdoinkin koostettua pari pätkää viimeiseltä treenikerralta kokonaiseksi videoksi, joten laitetaan se tänne. Omasta ohjauksesta ainakin voin sanoa, että käskytyksen ajoittamiseen pitää kiinnittää huomiota ja valssit lähtee välillä valumaan ja menee muutenkin kaikkien taiteen sääntöjen vastaisesti. Frodo kääntyy kyllä ihan superhyvin tästä huolimatta. Itse asiassa Kössi oli ihan samanlainen "siivekkeen nuolija" luonnostaan, että ei ihmekään, etten ole koskaan oppinut täydellisiä valsseja. Saa nähdä opinko niitä vielä Frodonkaan kanssa, kun se kääntyy ainakin vielä loistavasti vaikka ohjaisin miten sattuu...



Viime viikolla loppiaisena seura järjesti jäsenille epikset, jossa oli tarjolla myös hauskaakin hauskempi putkiralli. Käytiin sitten juoksemassa se kahdesti, kun mölliradalle ei vielä uskallettu renkaan ja pussin takia. Ensimmäisellä kierroksella Frodo kieltäytyi muutaman kerran, mikä oli ihan odotettavissa, kun Frodolle putki on vähän sellainen hyi-este epämiellyttävän alustan takia. Toisella kerralla (video tästä suorituksesta) alku meni hyvin, mutta sitten radan ulkopuolella oli jotain kiinnostavaa ja lähdettiin seikkailemaan vähän omille teille.

Videolta kyllä huomaa aika hyvin, että Frodo on tehnyt paljon tokoa ja rallya, eikä tahdo millään irrota kädestä. Tätä nyt työstetään parhaamme mukaan jatkokurssilla. Plus itsekin voisin tuon turhan läpsyttelyn ja kannustamisen jättää vähemmälle, sillä Frodo ei ole Kössi eikä sitä tarvitse hetsata jatkuvasti. Vaikka Frodokin on vielä melko hidas radalla, uskon että vauhtia tulee estevarmuuden myötä.

Ylihuomenna sitten tiedetään, miten meidän harrastuksen jatkon käy. Frodo menee nimittäin kuvauspöydälle, ja kovasti toivon, ettei selästä löydy mitään huomautettavaa.

Vuosi 2016

Näin taas vuosi hurahti. Olin jopa asettanut meille tavoitteita, joten kurkistetaanpas niitä ensiksi.

 Tavoitteet 2016
- valokuvaa enemmän Ei, ei ja ei... Kuvasin oikeastaan vain entistä vähemmän ja kännykkäräpsyjäkään ei pahemmin tullut otettua. Blogi oli siis kuvituksen osalta aika tylsä.
- eroon kisajännityksestä! Melkein. Ylitettiin kisakynnys, mutta jännityksestä en ole vielä päässyt eroon.
- paikka jonkun lajin treeniryhmästä Päästiin Hukka-putken rally-tokon omatoimiryhmään.
- yritetään voittaa Frodon pelko miehiä kohtaan Ainakin kolme viimeisintä näyttelyä miestuomareilla menivät hyvin, joten mahdollisesti täyttynyt?
- viralliset selkäkuvat? Ihan tämän vuoden puolella ei ehditty. Tammikuulle yritetään saada aika.

- RTK1, ehkä jopa avoimeen kisaamaan Napattiin RTK1 kolmella startilla ja ehdittiin kaksiin avoimen kisoihin, joista yksi hyväksytty.
- tokossa korkataan kokeet, tulostavoitteena ALO1 Ei. Paikkamakuu on vielä niin epävarma, että kokeeseen meno ei ole ajankohtaista.
- aloitellaan agility höntsäilymielessä Aloitettiin alkeiskurssi Hukka-putkella ja käytiin jatkokurssi Napakalla. Ensi vuonna jatketaan taas Hupulla.
- näyttelyistä SA, ehkä toinen SERT Seitsemän näyttelykäyntiä, 4x SA ja yksi sertikin napsahti.
- MH luonnekuvaus? Jätetään suosiolla tulevaisuuteen.

Tavoitteita saavutettiin loppujen lopuksi todella hyvin, vaikka alkuvuosi menikin ihan sumussa Kössin kuoleman takia ja intoa harrastaa ei ollut. Näytelyissä kyllä käytiin tuolloinkin, mutta vasta elokuun jälkeen aktivoiduttiin muiden lajien suhteen. Keskityttiin koko syksy pelkästään rally-tokoon, joten tokoa ei tullut tehtyä ollenkaan. Rally-tokossa edistyttiin kuitenkin huimasti ja treenattiin pääsääntöisesti tosi hyvällä fiiliksellä. Kisoissakin meni loistavasti ja kahdesta 100 pisteen tuloksesta alokasluokassa saa olla ihan ylpeä. Agilityssä Frodo on oppinut tosi nopeasti tekemään lyhyttä rataa ja näyttäisi nauttivan siitä, että välillä pääsee juoksemaan kunnolla :) Ohjaajakin on saanut haastaa itseään, kun laji on muuttunut huimasti tässä kuudessa vuodessa, mitä on tullut pidettyä taukoa.

Tavoitteet 2017
- viralliset selkäkuvat
- RTK2 ja voittajan liikkeet kuntoon, erityisesti käytösruutu ja oikealla seuraaminen ahkeraan treeniin
- käydään näyttelyissä jahtaamassa viimeistä sertiä
- aktivoituminen tokon suhteen: paikkamakuu ja kapulan pito koekuntoon, ehkä kokeeseen?
- agilityä jatketaan, jos selkäkuvissa ei ikäviä yllätyksiä

Tälle vuodelle en aseta suurempia tavoitteita. Syynä pääasiassa se, että jos kaikki menee suunnitelmien mukaan, Frodo saa karvakaverin nyt keväällä ja vuoden päätavoite on kasvattaa siitä reipas, yhteiskuntakelpoinen koiranalku. Rotu pysyköön vielä salaisuutena, mutta sanottakoon, että se ei ole corgi eikä varmasti yllätä ketään ;)