Corgierkkari

Tänään koittikin kauan odotettu erkkaripäivä. Olin rakentamassa näyttelyä eilen iltakahteentoista asti, joten yöunet jäivät melko vähäisiksi. Aamulla kuitenkin reippaasti kaikki kamat kasaan ja auton keula kohti Hukka-hallia. Näyttelypaikalla luonnollisesti huomasin unohtaneeni edes ajatella kameran ottamista mukaan, mutta onneksi paikalta löytyi ihmisiä, jotka eivät tätä virhettä tehneet. Kuvista siis kiitos Hannele Leppänen!

Frodohan tosiaan korkkasi näyttelyuransa kotikoiraluokassa ja sinne kävin ilmoittamassa sen jo melko aamusta. Väliajalla hengailtiin kehien laidalla ja ennen kotikoiraluokan alkua ehdin käyttää Frodon jopa yläkerran Mustin&Mirrin pentutreffeillä. Tehokas päivä siis.

Topi, Retu, Frodo ja Miska.

Frodon veljiä oli myös eksynyt näyttelypaikalle ja oli kiva vaihtaa pentujen kuulumisia omistajien kanssa. Retu ja Miska osallistuivat myös kotikoiraluokkaan, Topi oli kehän laidalla kannustamassa veljiään.

Kotikoiraluokka alkoi harrastusnäytösten jälkeen (jee, agicorgeja!) ja me kilpailimme numerolla yhdeksän. Minulle meinasi iskeä pieni paniikki ennen kehää, kun todellakin olen esittänyt koiraa viimeksi ikuisuus sitten. Frodo käyttäytyi onneksi kuin enkeli ja tällä harjoituksen määrällä en kyllä ikinä olisi odottanut läheskään näin hyvää esiintymistä. Kyllähän se välillä tarjosi sitä maahanmenobravuuriaan, mutta kaiken kaikkiaan oikein nättiä seisomista! Myös pöydälläolo meni hyvin, mutta pitää vielä rutkasti harjoitella käsiteltävänä olemista.

Kun kaikki olivat olleet yksilöarvostelussa, tuomari valikoi joukosta seitsemän jatkoon menijää. Yllätyin, kun meidät tässä vaiheessa kutsuttiin jatkoon saati sitten kun meidät kutsuttiin vielä neljän parhaan joukkoon. Lopulta sitten oltiin finaalikaksikossa, ja hieman pohdittuaan tuomari ojensi meille punaisen ruusukkeen. Eli Frodo oli kotikoiraluokan paras! Tuomarina Kristiina Moilanen.

5 kk vanha uros. Kaunis pää. Vahva luusto. Pieni. Kaunis turkki. Liikkuu erinomaisesti. Upea esiintyminen.

Velipoika Miska sijoittui neljänneksi, joten otettiin pojista yhteispalkintoposeeraus kuvauspaikalla. Huomioikaa pikku-Frodon ja Miskan kokoero ;)

Jäätiin sitten vielä katselemaan pemujen kehät loppuun ja Frodo sai torkkua häkissään. Uni on kyllä pojalle maistunut rankan näyttelypäivän jälkeen. Seuraavaksi sitten suuntana Jyväskylän pentunäyttely 21.3.

Pentukurssi läpäisty!

Tänään oli pentukurssin viimeinen kerta. Frodolla ei jostain syystä ollut hirveästi tekemisen meininkiä tällä kertaa, mutta kuitenkin kunnialla suoriuduttiin tehtäväradasta, johon sisältyi kaikkea kurssilla opeteltua. Ensi viikolla sitten kohdataan uusia haasteita tokokurssilla.

Lauantaina on sitten tiedossa corgierkkari, jota on kyllä odotettu kuin kuuta nousevaa. Frodo pääsee debytoimaan kotikoiraluokkaan ja minä saan viettää päivän töllöttäen upeita corgiotuksia. Seisominen ja pöydälläolo pitää vielä ottaa parin päivän tehotreeniin, kun vähän viime tippaan on harjoittelu taas jäänyt. Onneksi luokka on epävirallinen. Saadaan tästä myös harjoitusta Jyväskylän pentunäyttelyä varten, jonne Frodo on ilmoitettu. Olen tainnut esittää koiran virallisessa kehässä viimeksi  kuutisen vuotta sitten, joten vähän hukassa kyllä ollaan... Jospa se vielä siitä!

Postauksen kuvat: Sari Kärki

Prinssinakki ulkoilee

Kerrankin olin kotona valoisan aikaan, niin sain napsittua muutamia ulkoilukuvia. Frodolla on nyt ihan superkivaa, kun hanki kantaa sen tassujen alla ja suo pääsyn ihanien risujen ja käpyjen luo. Frodon hampaat vaihtuvat parhaillaan, joten kaikki pureskeltava on nyt in. Ala- ja yläetuhampaiden rivi ammottaa jo tyhjyyttään.

4 kk

Eilen Frodolle tuli jo neljä kuukautta mittariin - aika menee kyllä ihan huomaamatta. Painoa pojalta löytyy nyt 6,3 kiloa ja pentukarva on alkanut vaihtua. Onneksi pohjavilla istuu sen verran sitkeässä, että koko kämppä ei ole karvoilla kuorrutettu.

Merkkipäivän kunniaksi laitettiin viimeinenkin matto paikoilleen eteiseen ja sanomalehdet lähti kokonaan veke. Frodo tykkää! Pissavahinkoja ei ole sattunut tämän vuoden puolella ollenkaan, joten kai sitä voi jo todella uskoa tuon olevan sisäsiisti. Siis ihan käsittämättömän helppo ja oppivainen pentu!

Frodo kylläkin rakastaa mattojen nyppimistä, joten hieman kauhulla odotan tuon maton kohtaloa. Keittiössä meillä on ollut räsymatot koko ajan paikoillaan ja niistä on mystisesti alkanut sojottaa langanpätkiä ja aina ne ovat jostain syystä kurtussa. Pitäisi varmaan naulata ne lattiaan kiinni, niin ei aina tarvitsisi kompastella myllättyihin mattoihin...

Maaliskuussa alkaa sitten tokokurssi ja uudet haasteet. Pentukurssista on vielä kaksi kertaa jäljellä ja mukavaa on ollut. Frodo tekee kyllä tosi hienosti kaikki jutut hallissa, eikä pahemmin välitä häiriöistä. Harmi vaan, että lenkillä ne korvat välillä unohtuu ;) Noh, enemmän treeniä siihen.

DIY: Joustokahvallinen vetolelu

Kuten viime postauksessa totesin, en saanut Berralta sitä haaveilemaani joustokahvallista lelua. Vaikka minulle luvattiin lähettää uusi, päätin silti malttamattomana kokeilla tehdä sellaisen itse. Tähän leluun tarvitset vain trikookangasta, nylonnauhaa (tai vastaavaa), kuminauhaa ja paksua kangasta. Halutessasi voit lisätä turkistupsut lelun päähän.

Aloita ompelemalla trikookankaasta kaksi noin 30cm pitkää ja 3cm leveää suikaletta. Näistä tulee siis käsilenkki ja jousto-osa. Mittoja voi muunnella itselleen sopiviksi. 

Seuraavaksi käännä ompelemasi putkilot ympäri. Suosittelen tähän avuksi saksia, jolla kangasta on helppo työntää eteenpäin. Seuraavaksi leikkaa kaksi pätkää nylonnauhaa, jotka vastaavat noin trikooputkiloiden pituuksia (jousto-osassa saa olla muutamia senttejä lyhyempikin). Kuminauhaa tarvitaan vähän päälle puolet trikoon pituudesta, ehkä noin 18cm. Tässä kannattaa ottaa huomioon kuminauhan jousto-ominaisuudet ja valita pituus sen mukaan. Suosittelen tähän projektiin mahdollisimman vahvaa kuminauhaa.

Seuraavaksi pujota nylonnauha kahva-osan trikooputken läpi. Itse koin helpommaksi sujauttaa sakset putkilon läpi ja niiden avulla varovasti vetää nauha toiseen päähän. (Käytin muuten Soneran vanhoja avainnauhoja tässä projektissa  varsinaisen nylonnauhan sijasta. Jotain käyttöä niillekin.)

Seuraavaksi ompele kuminauha ja toinen nylonnauhan pätkä päistään kiinni. Tässä vaiheessa voi ommella molemmat päät, mutta itse tein sen kuitenkin vasta myöhemmässä vaiheessa, kun halusin varmistaa, että nauhat ovat varmasti oikean mittaiset.

Nyt seuraa projektin todennäköisesti vaikein osuus: pujota kuminauha nylonnauha toisen trikooputken läpi. Itse kiinnitin noiden päät tuollaiseen klipsiin ja sen avulla työntelin ne toiseen päähän. Varmasti onnistuu myös perinteisesti hakaneulan avulla tai mahdollisesti myös tuolla edellä mainitsemallani saksimenetelmällä.

Tältä sen nyt pitäisi näyttää. Seuraavaksi ota molemmista päistä kiinni ja vedä kuminauha suoraksi. Nylonnauhan pitäisi laskostua nätisti tuonne kankaan joukkoon. Nyt voi viimeistään ommella nauhojen toisetkin päät yhteen. (Tässä vaiheessa on varmaan hyvä mainita, että tuo nylonnauha ei ole tässä pakollinen, mutta se estää kuminauhan ylivenymisen käytössä.)

Sitten ommellaan käsilenkki kiinni.

Lopuksi vielä vedetään tuon jousto-osan kangasta käsilenkin päälle ja ommellaan.

Seuraavaksi tehdään itse leluosa. Ohje on sama kuin täällä lukuunottamatta tuota turkispalaa. Sen lisääminen ei vaadi sen kummempia. Jätä karvaosa taitetun kankaan sisäpuolelle ja ompele kuten ohjeessa. Kannattaa ommella useampaan kertaan, jotta varmasti kestää käytössä.

Lelu sai heti Frodon hyväksynnän. Näitä taidetaan jatkossa käyttää vain treeneissä ;)

Berran tilaus

Koska nyt taas treenaillaan, uuden treeniliivin hankinta tuli ajankohtaiseksi. Edellinen oli jäänyt hieman pieneksi tässä kymmenessä vuodessa... Berralla olikin juuri sopivasti treeniliivit tarjouksessa, joten eikun tilaus matkaan.

Liivit vaikuttivat mitoiltaan ihan jättiläismäisiltä ja tutkiskeltuani asiaa keskustelupalstoilta päätin lopulta tilata XXS koon (normaalisti käytän kokoa S). Ihan hyvin kyllä osui koko kohdilleen. Helma tosin on aavistuksen kireä, joten vähän mietityttää meneekö tuo sitten ollenkaan esimerkiksi takin päälle. Testaillaan!

Samaan syssyyn tilasin Frodolle fleecetaluttimen ja motivaatiopatukan. Tuo patukka oli kyllä lievästi pettymys, sillä se ei vastannut juuri ollenkaan tuotekuvausta. Siinä piti olla joustokahva ja keinonahkainen päällinen, mutta sen sijaan siinä on ihan tavallinen käsilenkki ja tuo materiaali on jotain helposti nyppyyntyvää kangasta. Reklamaatio tuosta kyllä varmaan lähtee. Taluttimen väriä ei saanut valita, mutta onneksi sattui ihan neutraali yksilö. Vähän tuon valkoisen osan likaantuminen mietityttää, mutta ei muuten valittamista.

Frodo kyllä rakastaa tuota karvaa yli kaiken.

Kuulumisia pentukurssilta

Nyt on kaksi kertaa käyty harjoittelemassa, joten voisihan sitä päivittää tännekin jotain meidän edistymisestä. Tässä kahdella ensimmäisellä kerralla käydyt asiat ja lyhyet selostukset siitä missä mennään. (Kera äärimmäisen tylsän kuvituksen, kun nyt pakkasilla ei pahemmin ole kameran kanssa huvittanut ulkoilla.)

Kontakti
Tämä on jo melko hyvällä mallilla. Häiriöttömässä ympäristössä pitää hyvin katsekontaktia jo pidempiäkin matkoja. Tarkoitus olisi seuraavaksi pohjustaa seuraamiset kuntoon. Aloitetaan ensin "epävirallisesta" seuraamisesta oikealla puolella ja sitten aletaan hioa ihan tokoseuruuta. Perusasentoa ollaan harjoiteltu Silvia Trkmanin menetelmällä. Vasemmalle puolelle tulee jo melko hyvin, oikealle vähän huonommin, mutta sille puolelle ei mitään täydellistä perusasentoa tarvitse hioakaan. Seuraavaksi näihin yhdistetään käskysanat "sivu" (vasen) ja "viereen" (oikea).

Vastaantulijoiden ohittaminen on vielä suuri kompastuskivi. Tähän pieni avautuminen: Ihmisille on näköjään ylitsepääsemättömän vaikeaa kysyä lupa, että saako sitä koiraa oikein tulla lääppimään. Tämän ilmiön olen huomannut nimenomaan silloin, kun koira on pentu. Frodo innostuu vastaantulijoista ihan älyttömästi ja yleensä reaktio on molemminpuolinen, sillä koira löytyy jo melkein vastaantulijan sylistä ennen kuin kysytään epämääräisesti lässytyksen lomasta saako sitä silittää. Aha, no näköjään saa...

Toki se hihnassa tuhannen riemulla luoksesi tempova pentu on käsittämättömän suloinen, mutta jos koiran omistaja selkeästi yrittää harjoitella ohituksia, auttaisi suuresti, jos et huomioisi koiraa mitenkään. Edes katsekontaktilla. Murr. (Onneksi tämä ongelma korjautunee viimeistään sitten, kun Frodosta kasvaa ei-niin-suloinen aikuinen. Sitä odotellessa...)

Luoksetulo
Tätä ei olla harjoiteltu oikeastaan ollenkaan. Frodo kuitenkin tulee sisällä luokse, kun sitä kutsuu nimeltä, joten edes jollain mallilla ollaan. Hallillakin luoksetulo onnistui hyvin ilman häiriötekijöitä. Seuraavaksi pitäisi vaan jalkautua ulos avustajan kanssa ja harjoitella luoksetuloa myös häiriöllisessä ympäristössä. Myös käskysana (tänne) pitäisi jossain vaiheessa liittää mukaan. Ehkä vasta sitten kun harjoitellaan ihan tokoluoksaria?

Istu ja vapaa
Tämä on ihan vaiheessa. Frodo kyllä istuu, mutta en vielä menisi vannomaan, että se ihan täysin ymmärtää käskysanan merkityksen. Luulen, että se tarjoaa istumista siksi kun se on helpointa. Aletaan kiinnittää noihin käskysanoihin enemmän huomiota, kunhan otetaan seisominen ja maahanmeno mukaan kuvioihin. Eiköhän se siitä selkeydy. Vapaa- käskyn kanssa on myös pientä takkuilua, sillä kun vapautan Frodon se vaan jää hölmönä töllistelemään paikoilleen, ellen heitä sille lelua tai namia. Ideahan tässä olisi, että koira lopettaa nykyisen tehtävänsä (=istuminen) vapautuskäskyn saatuaan, joten tämän suhteen etsitään sitä ahaa-elämystä pikkucorgin pääkopasta.

Paikallaolo
Juuei... Ollaan harjoiteltu tuota perusasentoa ilmeisesti liikaa, kun Frodo pyöräyttää takapuolensa koko ajan jalkaa vasten jos yritän mennä kauemmaksi. Paikallaolo onnistuu toistaiseksi ainoastaan ulko-oven edessä, jossa koira saa vasta luvan saatuaan seurata rappukäytävään. Alku sekin. 

Leikkiminen ja lelun noutaminen
Leikkiminen: JES! Frodo leikkii ihan superhyvin vetoleikkejä. Oiskohan miulla tässä nyt vihdoin sellainen lelulla palkkautuva koira? Hyvät vinkit lelulla palkkaamisen suhteen olisivat kyllä tarpeen, kun käytännössä ihan uusi juttu itselle... Lähinnä pelkään, että saan koiran jotenkin kyllästymään leluihin. Lieköhän se toisaalta edes mahdollista, jos koiralta löytyy taipumusta vetoleikkeihin?

Noutaminen taas takkuaa... Frodoa ei nimittäin pahemmin kiinnosta juosta heitetyn lelun perään. Tai kyllä se sinne juoksee, mutta ei useimmiten koskekaan leluun, vaan palaa suorinta tietä takaisin minun luo. Jatkossa siis hurjasti kehuja lelun suussa pitämisestä ja aloitetaan harjoittelu superkivoilla leluilla. Jospa jossain vaiheessa päästään sitten noutokapulan pitämiseen ja ihan varsinaisen noudon harjoitteluun?

Viretila
Tämä ollaan saatu pysymään aika hyvänä. Lepoharjoituksessa tosin Frodo meinaa käydä ylikierroksilla ja alkaa hammastelemaan, mutta rauhoittuu kuitenkin jonkin ajan kuluttua. Pääasia, että tekemisen meininkiä löytyy edes silloin kun sitä tarvitaan.

Pätevä rotta <3