C.I.E. EE MVA LV MVA LT MVA BALT MVA
Kertalaakin Lizard For Lunch
beagle uros
25.5.2017 - 6.9.2024
kasv. Sanna Simelius-Keski-Korpela, Yli-Kannus
om. Sanni Juvonen, Kuopio
Pohjois-Savon Kennelpiirin vuoden näyttelykoira 2019
Kuopion Palvelus- ja Seurakoiraharrastajat ry vuoden näyttelykoira 2019
Osallistumisoikeus Champion of Champions- gaalaan 2020
"Ei enää ikinä beaglea, eikä varsinkaan kolmiväristä." Ja loppu on historiaa...
Rango kotiutui kesällä 2017 ja on ollut heti ensimmäisestä päivästä lähtien niin beagle kuin vain olla ja voi. Kaikki mahdollinen on testattu hampailla ja jos se lähtee irti, sen voi myös syödä. Suolitukoksilta pentuaika säästyttiin, kämppä sen sijaan kaipasi ensimmäisen vuoden jälkeen pientä pintaremonttia... Yhteisymmärrykseen siitä, että sohvalle ei hypitä ei päästy, joten parin kuukauden tuloksettoman neuvottelun jälkeen tyydyin ostamaan Rangolle oman tuolin olohuoneeseen. Toistaiseksi tämä ratkaisu on sopinut molemmille osapuolille. Talon paras paikka pentuaikana oli kuitenkin keittiön pöytä, jonka käytöstä tuloksettomat neuvottelut käytiin lukuisia kertoja. Komensit koiran pöydältä alas ja se kyllä totteli, mutta kolmen sekunnin päästä huomasit sen olevan taas siellä. Tätä beaglelle ominaista itsepäisyyttä olikin ikävä, mutta silti välillä tuli hakattua päätä seinään ja mietittyä, miksi en vain ottanut fiksua paimenkoiraa. No juuri siksi.
Rango on seurallinen ja on mielellään mukana ihan kaikessa mahdollisessa. Se osaa ottaa rennosti, nukkua kaikenlaisissa mahdollisissa ja mahdottomissa asennoissa sekä osoittaa tyytyväisyytensä tai tyytymättömyytensä ääntelemällä. Isot hassut korvat löytyvät päästä koristeena ja häntä heiluttaa koko koiraa. Rango on avoin vieraille ihmisille ja on melko helposti motivoitavissa ruualla - silloin kun hajut eivät vie ja tähdet ovat oikeassa asennossa. Ja kukapa voisi vastustaa beaglen hellyttävää katsetta?
Kun lähdin kyselemään pentua muistan sanoneeni "Ei sen tarvitse olla pentueen lupaavin yksilö, mutta näyttelyissä olisi kiva käydä, joten plussa jos purenta ja pallit olisivat kohdillaan." Rangosta kasvoikin huikean hieno beaglepoika ja kehissä on tähän päivään mennessä saavutettu kaikkea, mistä en ole osannut uneksiakaan. Hienoimpina hetkinä mainittakoon Rangon ensimmäinen ryhmäsijoitus Juvalla suomalaisella kasvattajatuomarilla, saavutetut ROP ja ryhmäsijoitukset sekä entisellä että nykyisellä beaglein ulkomuotovastaavalla, ROP Imatralla englantilaisella kasvattajatuomarilla sekä 2020 erikoisnäyttelyn rotunsa parhaaksi valinta. Unohtamatta tietenkään pyörähdystä punaisella matolla Champion of Champions-gaalassa.
Rangosta oli tarkoitus tulla pääsääntöisesti agilitybeagle, mutta ikäväksi yllätykseksi terveystarkastuksessa paljastui D-lonkat alkavalla rikolla, joten lupaavasti alkanut ura loppui seinään. Laji vaihtui tuolloin noseworkiin, joka imaisi ohjaajan täysin mukanaan.
Luonne
Rango oli alusta asti melko haastava ja ensimmäiset ongelmat käytöksessä alkoivat ilmetä sen ollessa puolen vuoden ikäinen. Lenkillä se alkoi murista ja haukkua vastaantuleville koirille eikä kukaan muu voinut taluttaa sitä, jos olin mukana, sillä se oli oltava jatkuvasti aivan minussa kiinni. Pistin tämän kaiken vain teinimörköilyn piikkiin, mutta vuosien kuluessa kävi selväksi, ettei Rangon maailmaan mahtunut oikeastaan muita kuin minä ja se itse. Oli resurssiagressiota ja kotioloissa se alkoi käydä Frodon päälle täysin varoittamatta. Asuin tuolloin pienessä kaksiossa ja tilanne kärjistyi siihen pisteeseen, että Frodo joutui muuttamaan vanhemmilleni evakkoon, jonne se lopulta jäikin pysyvästi. Työstimme Rangon reaktiivisuutta ongelmakoiriin erikoistuneen kouluttajan kanssa ja saimme paljon hyviä työkaluja koulutuksen tueksi. Kuitenkin koko ajan tuntui, että kun otamme yhden askeleen eteepäin takapakkia tulee vahintään kaksi. Lopetimme ensiksi näyttelyharrastuksen ja lopulta myös noseworkin, sillä ympäristötekijät saivat Rangon reagoimaan varsin arvaamattomasti ja sen vieminen sille vaikeisiin tilanteisiin ei ollut reilua. Myös alusta-arkuus vaikeutti varsinkin noseworkin harrastamista.
Varsin naiivisti oletin, että Rango saattaisi tulla toimeen nartun kanssa ja kun lähdin etsimään uutta harrastuskaveria itselleni, sukupuoleksi valikoitu narttu ihan Rangon vuoksi, vaikka olen vannoutunut urosihminen. Niinpä Tofu tuli taloon. Yhteiselo ei lähtenytkään käyntiin aivan mutkattomasti, sillä Rango saattoi käydä Tofunkin päälle täysin yllättäen. Meidät pelasti oikeastaan se, että Tofu oppi lukemaan Rangoa todella nopeasti ja osasi lopulta väistää kaikki potentiaaliset konfliktitilanteet. Aivan uskomaton koira!
Viimeinen vuosi meni oikeastaan arjesta selviämiseen. Lenkit olivat yhtä taistelua, kun usein heti ulko oven auettua Rango oli siinä mielentilassa, että olisi voinut ampua minkä tahansa liikkuvan päälle. Jouduin itse olemaan jatkuvasti skarppina, mitä reittejä voimme käyttää ja mistä nurkan takaa saattaa syöksyä joku tai jokin. Lisäksi sisätiloissakin alkoi esiintyä pelkoja erilaisille äänille, lähinnä räminöille, kolahduksille ja piippauksille. Aina en edes keksinyt, mistä pelko johtuu. Itsellä oli varsin avuton olo, kun ei tiennyt yhtään miten voisi auttaa.
Meillä oli kesällä 2024 kylpyhuoneremontti ja asuimme tuolloin muutaman kuukauden evakossa. Tarkoitus oli takaisin Kuopioon palattuamme viedä Rango kattaviin luustokuviin lonkkien tilanteen katsastamiseksi ja tutkituttaa samalla myös suu perusteellisesti, jos kivuista löytyisikin selittävää syytä käytökselle. Toisaalta taas oma jaksaminen oli aivan nollissa oman sairastumisen ja siihen liittyvän lääkityksen vuoksi, joten myös luovuttaminen alkoi tuntua varsin varteenotettavalta vaihtoehdolta. Rango sai kesällä myös elämänsä toisen epileptisen kohtauksen. (Ensimmäinen kohtaus tuli Rangon täytettyä 6-vuotta, mutta en ollut siitä vielä silloin aivan varma.)
Kokonaistilanne huomioon ottaen päädyin lopulta eutanasiaan. Päätös ei ollut helppo ja tulen varmasti vielä pitkään sitä miettimään ja kyseenalaistamaan... Rangolla on nyt kuitenkin kaikki hyvin siellä jossain.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti