Kössihän on kärsinyt eroahdistuksesta ainakin reilun vuoden. Veikkaan, että se liittyy vanhenemiseen ja dementiaan. Kössillä kun on ihan selviä muistiongelmia esimerkiksi syömisen suhteen ja se saattaa vaatia ruokaa jatkuvasti. Se hänelle sallittakoon ;) Yksinolotkin sujuvat useimmiten hyvin. Joskus kahdeksan tunnin työpäivänä koira on kuorsannut koko päivän tyytyväisenä, joskus taas vartin kauppareissun aikana se on keksinyt jotain viisasta.
Aina siis saa jännittää, mitä tapahtuu, kun ulko-oven sulkee. Joskus on lehdet silppuna, joskus tavarat vedetty alas pöydiltä ja joskus ruokapönttö on auottu ja ahmittu niin paljon kuin mahaan menee. Tämän suhteen ollaan koko ajan yritetty olla tarkkana. Etenkin ruoka saa Kössin liikkeelle ja jos jotain vähääkään syötäväksi kelpaavaa unohtuu sen ulottuville, se on 100% varmuudella kadonnut parempiin suihin.
Aloitetaan vaikka sillä, että toukokuussa Kössi söi työpäivän aikana paketillisen suklaata. Suklaa oli paketissaan muovipussissa eteisen pöydän takaosassa. Eipä olisi tullut mieleenkään, että seälkävaivainen vanha koira sen sieltä voisi jotenkin keplotella, mutta kyllä se oli onnistunut. Hienosti oli avannut käärepaperitkin ja syönyt suklaat viimeistä konvehtia myöten. Kotona odotti tärisevä ja läähättävä koira (taisi olla muutamat ripulitkin matolla). Soitto eläinlääkäriin, joka oli sitä mieltä ettei enää ole hyötyä oksettaa. Purkillinen lääkehiiltä naamariin ja ei auttanut kuin odottaa. Suurella säikähdyksellä (ja ripulilla) onneksi selvittiin.
Pari muutakin unohdusta kävi tämän jälkeen, vaikka kovasti yritettiin pitää kaikki ruoka piilossa. Kerran veljeni jätti sänkynsä alle tuollaisia pika-ateriapusseja ja tottakai Kössi ne oli sieltä bongannut. Näitä se ei ollut jaksanut syödä kuin muutaman, kun ruuat olivat kuiva-aineita, jotka oli tarkoitus keittää melko suureen määrään vettä. Tästä episodista selvittiin ihan muutaman päivän masiivisella juomisella, janoinen se kyllä olikin.
Kerran se taas sai keploteltua biojäteastian astian alas, kun roskiksen vetolaatikko jäi auki. Tästä ei ollut sen kummempia seuraamuksia siivoamista lukuunottamatta. Paitsi Kössi tietenkin on yrittänyt tämän jälkeen päästä yksinollessaan roskiskaappiin käsiksi, sen huomaa ovessa olevista naarmuista. Kyseessä on suhteellisen korkealla oleva vetolaatikko, joten ei tullut mieleenkään että se saattaisi jotenkin saada sen itse auki. Valitettavasti viime sunnuntaina se viimein onnistui, jolloin roskiksessa sattui olemaan grillikyljen luita. Eipä tarvitse arvata, mihin ne olivat päätyneet.
Sunnuntaina ihan vain seurailtiin koiran vointia. Oksentelua ja ripulointia oli, mutta ei vielä huolestuttu, kun koira kuitenkin söi ja joi ja tavaraa tuli ulos. Maanantaina päivällä Kössi sitten lopetti syömisen ja juomisen. Edes jugurttipurkkia ei suostunut nuolemaan! Tämä oli äärimmäisen huolestuttavaa, onhan kyseessä koira jolle ruoka maistuu ihan liiankin hyvin. Päivystyksessä suolisto kuvattiin. Tukosta ei onneksi löytynyt, mutta parafiiniöljyä saatiin varmuuden vuoksi. Samalla Kössi nesteytettiin niskanahan alle ja kotona vielä pakkosyötettiin sille kipulääke. Nesteytys näytti auttavan ja seuraavana päivänä ruokakin jo maistui.
Seuraavat päivät Kössi oli kuitenkin aika vaisu ja vaikutti kivuliaalta. Ajateltiin tämän johtuvan ihan ripuloinnista ja oksentelusta. Kipuilu kuitenkin paheni päivä päivältä ja se oli ihan kamalaa seurattavaa. Rimadyl kyllä auttoi jonkin aikaa, mutta ei tarpeeksi. Perjantaiyönä katselin itkien tuskissaan tärisevää, läähättävää ja vaeltelevaa koiraa ja oikeastaan jo päätin, että seuraavana aamuna lähdetään käymään eläinlääkärillä viimeisen kerran. Kipulääkkeen vaikutettua Kössi onneksi rauhoittui ja sai nukuttua, itse valvoin aamuun asti.
Aamulla soitto heti päivystykseen ja aika saatiin parin tunnin päähän. Kössi oli jo hieman paremman oloinen tässä vaiheessa, joten olin kuitenkin toiveikas. Eläinlääkäri tunnusteli vatsan, eikä se enää aristanut. Sitten kuunneltiin sydän ja keuhkot. Sivuääni kuuluu edelleen, mutta siinä ei ole tapahtunut muutosta ja keuhkot kuulostivat oikein hyviltä. Takajaloissa refleksi on vasemmalla puolella hieman huonompi, ja itse asiassa sen voi huomata jo takajalkojen lihasten kokoa silmämääräisesti vertaamalla. Lannerangan alueelta löytyi selviä kipupisteitä, mikä ei oikeastaan yllättänyt. Varmasti Kössi on joutunut tekemään töitä ihan ihmeellisissä asennoissa tuota korkeaa roskiskaappia aukoessaan ja selkähän sillä valitettavasti kipuilee vähemmästäkin.
Päätettiin, että kokeillaan vielä gabapentiiniä tuohon selkäkipuun. Sitä käytetään koirilla usein kroonisen kivun hoitoon erityisesti nivelrikkotapauksissa. Kössillähän ei koskaan selvinnyt, mikä sen selässä varsinaisesti on vialla, kipulääkkeen voimalla on menty. Gabapentiiniä Kössi saa nyt liuoksena aamuin illoin 0,8ml eli 40mg annos. Sen lisäksi se saa päivittäin 50mg karprofeenia kuurina näin alkuun. Rimadyl loppuikin aika sopivasti, joten nyt käytetään pari kesää sitten Hipun kynsitapaturmasta ylijääneet Norocarpit. Sydänlääkkeenä jatketaan 5mg Fortekoria.
Vielä lauantaina Kössin vointi ei valitettavasti ollut yhtään parempi. Iltapäivällä se taas tärisi kivusta ja laski kahdesti alleen, niin paljon siihen ilmeisesti koski. Tässä vaiheessa mietin oikeasti, että teinkö kuitenkin väärän ratkaisun kun suostuin vielä viimeisenä oljenkortena kokeilemaan tuota lääkettä.
Sunnuntaina Kössi alkoi kuitenkin olla jo normaalin oloinen ja mikä parasta, sen silmiin alkoi taas palata elämänilo. Vielä en kuitenkaan uskalla olla kovin optimistinen. Mennään päivä kerrallaan ja hyväksytään se fakta, että nyt eletään ihan viimeisintä jatkoaikaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti