Palkintokaapin kaivelua

Facebookin koiranäyttelyryhmässä oli jonkin aikaa sitten keskustelua, miten ihmiset säilyttävät koiriensa palkintoja. Kaikenlaisia hienoja säilytysratkaisuja kyllä löytyikin, etenkin ruusukkeille. Tunnustan, että meillä koirien palkinnot ovat tylsästi laatikoissa kaapin perällä ja siellä ne saavat toistaiseksi pysyäkin. Olihan niitä kiva pitää esillä silloin kun niitä oli vain muutama, mutta sitten kun niitä alkoi kertyä virallisten agikisojen myötä, tilanpuute kävi ongelmaksi (+nuo keräävät aika ruhtinaallisesti pölyä avoimella hyllyllä).

Ylläoleva kuva on otettu "muistoksi" syksyllä 2008, kun vihdoin kyllästyin ja päätin työntää kaikki palkinnot kaappiin piiloon. Tuosta puuttuu vielä muutama myöhempi saavutus, mm. Kössin toinen agiserti ja Liperin kennelkerhon vuoden 2008 agilitykoira palkinto sekä tietysti Hipun (vähäiset) mätsärisaavutukset.

Olen tykännyt merkata jokaiseen palkintoon tiedot tapahtumasta, jotta on helppo muistaa jälkikäteen mistä ja milloin kyseinen tulos on tullut. Jotkut kyllä pistää ihan naurattamaan, esim. just tuo ylläoleva voitto radalta, jolla kaikki muut medikoirakot saivat hylätyn. Jotkut palkinnot taas tuntuu niin ei ansaituilta, kun itellä on ollut huono päivä, koira on radalla vain perseillyt ja silti jostain käsittämättömästä syystä ollaan sijoituttu. Näitäkin meiltä valitettavasti löytyy muutama (esim. tuossa kuvassa just tuo kaikkein isoin pokaali tekis mieli vaan nakata seinään, kohtalon ivaa?).

Joillakin palkinnoilla on sitten suurempaakin tunnearvoa, kuten tuo ylläoleva ruusuke on Kössin ihan ensimmäinen (ja ainoa) saavutus mätsäreistä vuodelta 2006! Kerättiin aika tasaisesti sinistä nauhaa ja pääsääntöisesti meidät käteltiin jatkokehistä ulos ensimmäisten joukossa. Voi sitä onnea, kun yhden ainoan kerran sijoituttiin aikuisten sinisten kolmanneksi.

Ennen tuota ruusuketta saatiin agilitystä kaksi pokaalia. Oikealla meidän ihan ekoista möllikisoista "Persoonallisin pari"  (2003) ja tuo toinen on Liperin Kennelkerhon Vuoden edistyjä 2004. Kyllä niistä silloin päälle kymmenvuotiaana tenavana osasi olla tosi onnellinen! Muita mitä nyt voisi nostaa esille on tietenkin luokanvaihtosertit ja ekoista virallisista kisoista saadut palkinnot. Plus tietty Hipun BIS-sijoitukset mätsäreissä. Frodolla nyt ei kauheasti palkintoja ole, mutta erkkarissa kotikoiraluokan voitto oli kyllä todellinen yllätys ja se varmasti jää mieleen.

Haaveissa olisi joskus hamassa tulevaisuudessa täysin koirille omistettu huone, jonne ainakin tärkeimmät saavutukset saisi nätisti esille. Suurin osa saisi varmasti pysyä edelleen laatikoissa, kun minusta nuo eivät kuitenkaan ole niin kauniita sisustuksellisesti. On kuitenkin kiva, että tapahtumista jää jotain pysyvääkin muistoksi, vaikka ne nyt olisivatkin säiltyksessä vaan kaapin perällä.

Mutta sen enempää höpisemättä, haastan kaikki tämän postauksen lukijat kaivelemaan omaa palkintokaappiaan ja muistelemaan omia tähtihetkiä koiraharrastuksen parissa!