Lenkillä

Ollaan nyt viimeaikoina ahkerasti lenkkeilty Veeran ja Tino-nahkan kanssa läheisillä luontopoluilla. (Jee, täältä löytyi sellaisiakin! Ehdinkin jo puoli vuotta ihmetellä, missä ne Neulamäen kuuluisat lenkkimaastot sijaitsee ja omin avuin en varmaan olisi niitä koskaan löytänytkään...)

Molemmat pojat ovat nyt pahimmassa murkkuiässä ja lenkkeilyt on yhdistetty myös ihan perus hihnakäytöksen ja kontaktin opetteluun. Frodon korvat tuntuu surkastuvan olemattomiin heti kun vaan astutaan ovesta ulos ja hihnassa kiskotaan pääsääntöisesti kuin höyryveturi. Joo, ei vetele tämä peli. Hihnakäytökseen alan nyt jatkossa puuttua sillä, että suunta vaihtuu heti jos koira vetää johonkin suuntaan. Pysähtely ei ole meillä toiminut. Ongelmallista on, että Frodoa ei enää nykyään kiinnosta namit pätkääkään kun ollaan pihalla. Vielä vähemmän silloin, kun vastaan tulee kiinnostava ihminen tai koira ja silloin saa hävetä silmät päästään, kun tuo yksi suunnilleen hirttää itsensä. Jospa kokeillaan siirtyä hetkeksi taskuruokinnalle ja katsotaan, olisiko siitä apua.